Lyhyen selityksen sutta
Vajramitran suomennos Culavedallasuttasta.
Näin olen kuullut.
Kerran Mestari oleili Rājagahan lähellä Bambulehdossa, oravien syöttöpaikalla. Tuolloin ystävä Visākha meni tapaamaan nunna Dhammadinnāa.[1] Ystävä Visākha kumarsi, istuutui nunna Dhammadinnān lähelle ja sanoi hänelle: ”Kunnianarvoisa, puhutaan identiteettiharhasta. Mikä on tämä identiteettiharha, josta Mestari on puhunut?”
”Ystävä Visākha, Mestari on sanonut, että on olemassa viisi tarrautumisen ilmiöryhmää: muodon, tuntemuksen, mielteen, taipumuksen ja tajunnan ryhmät. Nämä viisi tarrautumisen ilmiöryhmää muodostavat identiteettiharhan.”
”Kyllä, kunnianarvoisa”, sanoi ystävä Visākha iloiten ja hyväksyi sen, mitä nunna Dhammadinnā sanoi.
”Kunnianarvoisa, puhutaan identiteettiharhan alkuperästä. Mikä on tämä identiteettiharhan alkuperä, josta Mestari on puhunut?”
”Janoaminen, johon sekoittuu mielihyvää ja ahneutta sekä nautiskelua siellä ja täällä, johtaa tulevaan jälleensyntymään. Näitä janoamisia ovat aistinautintojen jano, joksikin tulemisen jano ja ei-miksikään tulemisen jano. Tämän Mestari on sanonut olevan identiteettiharhan alkuperä.”
”Kunnianarvoisa, puhutaan identiteettiharhan lakkaamisesta. Mitä tarkoittaa identiteettiharhan lakkaaminen, josta Mestari on puhunut?”
”Ystävä Visākha, se tarkoittaa janoamisen täydellistä hiipumista ja lakkaamista; sen hylkäämistä ja siitä luopumista, irti päästämistä ja vapautumista; se tarkoittaa sitä, ettei tarrautumisesta jää jälkeäkään.”
”Kunnianarvoisa, puhutaan harjoituksesta, joka johtaa identiteettiharhan lakkaamiseen. Millainen on tämä identiteettiharhan lakkaamiseen johtava harjoitus, josta Mestari on puhunut?”
”Identiteettiharhan lakkaamiseen johtava harjoitus, josta Mestari on puhunut, on yksinkertaisesti Jalo kahdeksanosainen polku: oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea toimeentulo, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syventyminen.”
”Kunnianarvoisa, onko tämä takertuminen sitten täysin sama asia kuin viisi tarrautumisen ilmiöryhmää, vai onko tarrautuminen yksi asia ja viisi tarrautumisen ilmiöryhmää toinen?”
”Viiteen tarrautumisen ilmiöryhmään kohdistuva halu ja jano on tarrautumista.”
”Kunnianarvoisa, entä miten tämä harhainen näkemys syntyy?”
”Siten, että maailmallinen, oppimaton ihminen ei tapaa jaloja henkilöitä; hän on taitamaton eikä ole harjaantunut jalojen henkilöiden opetuksessa. Siten, että hän ei tapaa hyviä ihmisiä; hän on taitamaton ja eikä ole harjaantunut hyvien ihmisten opetuksessa. Hän pitää muotoa itsenään, itseä muodon omistajana, hän näkee muodon itsessään tai itsen muodossa. Hän pitää tuntemusta itsenään, itseä tuntemuksen omistajana, hän näkee tuntemuksen itsessään tai itsen tuntemuksessa. Hän pitää miellettä itsenään, itseä mielteen omistajana, hän näkee mielteen itsessään tai itsen mielteessä. Hän pitää taipumusta itsenään, itseä taipumuksen omistajana, hän näkee taipumuksen itsessään tai itsen taipumuksessa. Hän pitää tajuntaa itsenään, itseä tajunnan omistajana, hän näkee tajunnan itsessään tai itsen tajunnassa. Tällä tavoin harhainen näkemys identiteetistä syntyy.”
”Kunnianarvoisa, miten sitten harhainen näkemys ei synny?”
”Siten, että oppinut ja jalo oppilas tapaa jaloja henkilöitä ja on taitava ja harjaantunut jalojen henkilöiden opetuksessa; siten, että hän tapaa hyviä ihmisiä ja on taitava ja harjaantunut hyvien ihmisten opetuksessa. Hän ei pidä muotoa itsenään, itseä muodon omistajana, hän ei näe muotoa itsessään tai itseä muodossa. Hän ei pidä tuntemusta itsenään, itseä tuntemuksen omistajana, hän ei näe tuntemusta itsessään tai itseä tuntemuksessa. Hän ei pidä miellettä itsenään, itseä mielteen omistajana, hän ei näe miellettä itsessään tai itseä mielteessä. Hän ei pidä taipumusta itsenään, itseä taipumuksen omistajana, hän ei näe taipumusta itsessään tai itseä taipumuksessa. Hän ei pidä tajuntaa itsenään, itseä tajunnan omistajana, hän ei näe tajuntaa itsessään tai itseä tajunnassa. Tällä tavoin harhainen näkemys ei synny.”
”Kunnianarvoisa, mikä sitten on Jalo kahdeksanosainen polku?”
”Se on yksinkertaisesti Jalo kahdeksanosainen polku: oikea näkemys, oikea ajattelu, oikea puhe, oikea toiminta, oikea toimeentulo, oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syventyminen.”
”Kunnianarvoisa, entä onko Jalo kahdeksanosainen polku osista koostunut vai koostumaton?” ”Jalo kahdeksanosainen polku on osista koostunut.”
”Sisältyvätkö harjoituksen kolme eri osatekijää Jaloon kahdeksanosaiseen polkuun? Vai sisältyykö Jalo kahdeksanosainen polku harjoituksen kolmeen eri osatekijään?”
”Harjoituksen kolme eri osatekijää eivät sisälly Jaloon kahdeksanosaiseen polkuun. Jalo kahdeksanosainen polku pikemminkin sisältyy harjoituksen kolmeen eri osatekijään. Oikea puhe, oikea toiminta ja oikea toimeentulo kuuluvat eettisyyden osatekijään. Oikea pyrkimys, oikea tarkkaavaisuus ja oikea syventyminen kuuluvat syventymisen osatekijään. Oikea näkemys ja oikea ajattelu kuuluvat viisauden osatekijään.”
”Kunnianarvoisa, mitä sitten on syventyminen? Millaisiin seikkoihin syventyminen perustuu? Mitä syventyminen edellyttää? Mitä syventymisen vaaliminen tarkoittaa?”
”Mielenykseys on syventymistä. Syventyminen perustuu tarkkaavaisuuden neljänlaiseen harjoittamiseen.[2] Syventyminen edellyttää neljää oikeaa pyrkimystä.[3] Syventymisen vaaliminen tarkoittaa näiden seikkojen harjoittamista ja vaalimista parhaansa mukaan.”
”Kunnianarvoisa, entä kuinka monenlaisia taipumuksia on olemassa?”
”On olemassa kolmenlaisia taipumuksia: fyysisiä, sanallisia ja mielellisiä taipumuksia.”
”Kunnianarvoisa, mikä on fyysinen taipumus? Entä mikä on sanallinen taipumus? Mikä on mielellinen taipumus?”
”Hengittäminen on fyysinen taipumus. Ajattelu ja tarkastelu ovat sanallisia taipumuksia. Mielteet ja tuntemukset ovat mielellisiä taipumuksia.”
”Kunnianarvoisa, miksi hengittäminen on fyysinen taipumus? Miksi ajattelu ja tarkastelu ovat sanallisia taipumuksia? Miksi mielteet ja tuntemukset ovat mielellisiä taipumuksia?”
”Hengittäminen on fyysistä ja se liittyy kehon toimintaan. Tästä syystä hengittäminen on fyysinen taipumus. Ajattelun ja tarkastelun jälkeen henkilö puhkeaa puhumaan, ja tästä syystä ajattelu ja tarkastelu ovat sanallisia taipumuksia. Mielteet ja tuntemukset liittyvät mieleen ja ovat siksi mielellisiä taipumuksia.”
”Kunnianarvoisa, kuinka sitten mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tila saavutetaan?”
”Ystävä Visākha, mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilaan saapuva nunna tai munkki ei ajattele: ’Minä saavun mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilaan’ tai ’minä olen saapumassa mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilaan’ tai ’minä olen saapunut mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilaan.’ Pikemminkin hänen mielensä on aiemmin kehittynyt tavalla, joka johtaa tuohon tilaan.”
”Kunnianarvoisa, entä mitkä taipumukset vaikenevat mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilaan saapuvalla nunnalla tai munkilla ensin: fyysiset, sanalliset vai mielelliset taipumukset?”
”Sanalliset taipumukset vaikenevat ensin, sen jälkeen fyysiset ja lopulta vaikenevat mielelliset taipumukset.”
”Kunnianarvoisa, kuinka hän sitten palaa mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta?”
”Nunna tai munkki, joka palaa tämänkaltaisesta tilasta, ei ajattele: ’Minä palaan mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta’ tai ’minä olen palannut mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta’. Pikemminkin hänen mielensä on aiemmin kehittynyt tavalla, joka johtaa tuohon tilaan.”
”Kunnianarvoisa, entä mitkä taipumukset ilmentyvät ensin nunnalle tai munkille, joka on palaamassa mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta: fyysiset, sanalliset vai mielelliset taipumukset?”
”Mielelliset taipumukset ilmentyvät ensin, sen jälkeen fyysiset ja lopulta ilmentyvät sanalliset taipumukset.”
”Kunnianarvoisa, kun nunna tai munkki sitten on palannut mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta, kuinka montaa erilaista yhteyttä hän kokee?”
”Hän kokee kolmenlaista yhteyttä: yhteyttä tyhjyyteen, merkittömyyteen ja suuntaamattomuuteen.”[4]
”Kunnianarvoisa, kun nunna tai munkki sitten on palannut mielteiden ja tuntemusten lakkaamisen tilasta, mitä kohden hänen mielensä suuntautuu, kallistuu ja taipuu?”
”Hänen mielensä suuntautuu, kallistuu ja taipuu kohti vetäytymistä.”
”Kunnianarvoisa, entä kuinka monta erilaista tuntemusta on olemassa?”
”On olemassa kolmenlaisia tuntemuksia: miellyttäviä, epämiellyttäviä ja neutraaleja.”
”Kunnianarvoisa, mitä sitten ovat nämä miellyttävät, epämiellyttävät ja neutraalit tuntemukset?”
”Ystävä Visākha, mikä tahansa fyysisesti tai mielellisesti koettu miellyttävä tai nautinnollinen tuntemus on miellyttävä tuntemus; mikä tahansa fyysisesti tai mielellisesti koettu epämiellyttävä ja tuskallinen tuntemus on epämiellyttävä tuntemus; mikä tahansa fyysisesti tai mielellisesti koettu tuntemus, joka ei ole miellyttävä tai epämiellyttävä, on neutraali tuntemus.”
”Mikä kussakin tuntemuksessa on miellyttävää ja mikä epämiellyttävää?”
”Miellyttävä tuntemus on miellyttävä pysyessään ja epämiellyttävä lakatessaan. Epämiellyttävä tuntemus on epämiellyttävä pysyessään ja miellyttävä lakatessaan. Neutraali tuntemus on miellyttävä ymmärryksen vallitessa ja tuskallinen tietämättömyyden vallitessa.”
”Millaiset piilevät taipumukset vaikuttavat miellyttävien, epämiellyttävien ja neutraalien tuntemusten taustalla?”
”Miellyttävän tuntemuksen taustalla vaikuttaa piilevä halun taipumus. Epämiellyttävän tuntemuksen taustalla vaikuttaa piilevä vastenmielisyyden taipumus. Neutraalin tuntemuksen taustalla vaikuttaa piilevä tietämättömyyden taipumus.”
”Vaikuttavatko piilevät taipumukset aina näiden tuntemusten taustalla?”
”Eivät vaikuta.”
”Mitä hylättävää kolmessa tuntemuksessa on?”
”Miellyttävän tuntemuksen kohdalla tulisi hylätä piilevä taipumus haluun; epämiellyttävän kohdalla piilevä taipumus vastenmielisyyteen ja neutraalin tuntemuksen kohdalla piilevä taipumus tietämättömyyteen.”
”Pitäisikö nämä piilevät taipumukset hylätä kaikenlaisten tuntemusten kohdalla?”
”Ei, ei pidä. Otetaanpa esimerkiksi melko lailla aistihaluista ja kokonaan taitamattomista ominaisuuksista vetäytynyt nunna tai munkki, joka saapuu ensimmäiseen syventymistilaan ja pysyy siinä. Ensimmäiseen syventymistilaan kuuluu vetäytymisen synnyttämää iloa ja onnea sekä niihin liittyvää ajattelua ja tarkastelua. Tämän myötä nunna tai munkki hylkää halun, eikä hylkäämiseen vaikuta piilevä halun taipumus. Ja otetaan esimerkiksi nunna tai munkki, joka pohtii: ’Milloinkahan mahdan saavuttaa saman syventymisen tason, ja pysyä sillä, kuin nuo nyt jo jalot oppilaat?’ Tuo nunna tai munkki tuntee surua, koska hän kaipaa ajatuksissaan korkeinta vapautumista. Tämän myötä hän hylkää vastenmielisyyden, eikä hylkäämiseen vaikuta piilevä vastenmielisyyden taipumus. Otetaanpa vielä esimerkiksi nunna tai munkki, joka nautinnon ja tuskan sekä aiemman onnellisuuden ja surun hyläten saapuu neljänteen syventymistilaan ja pysyy siinä – vailla miellyttäviä tai epämiellyttäviä tuntemuksia, puhtaan tasapuolisessa tyyneydessä sekä tarkkaavaisuudessa. Tämän myötä nunna tai munkki luopuu tietämättömyydestä, eikä hylkäämiseen vaikuta piilevä tietämättömyyden taipumus.”
”Kunnianarvoisa, mihin miellyttävä tuntemus liittyy?”
”Epämiellyttävään tuntemukseen.”
”Mihin epämiellyttävä tuntemus liittyy?”
”Miellyttävään tuntemukseen.”
”Mihin neutraali tuntemus liittyy?”
”Tietämättömyyteen.”
”Mihin tietämättömyys liittyy?”
”Ymmärrykseen.”
”Mihin ymmärrys liittyy?”
”Vapauteen.”
”Mihin vapaus liittyy?”
”Lakkaamiseen.”
”Mihin lakkaaminen liittyy?”
”Ystävä Visākha, nyt saa riittää. Et ymmärrä kyselemisen rajallisuutta. Lakkaaminen on pyhän elämän huipentuma ja päämäärä. Jos tahdot, voit kysyä aiheesta Mestarilta. Sinun tulee pitää vastaus mielessäsi sellaisena kuin hän sen sinulle kertoo.”
Maallikkoveli Visākha hyväksyi iloiten sen, mitä nunna Dhammadinnā sanoi. Hän nousi ylös, kumarsi ja kiersi kunnianarvoisan nunnan ympäri myötäpäivään. Sitten hän meni Mestarin luo, kumarsi kunnioittavasti ja istuutui hänen lähelle. Maallikkoveli Visākha kertoi Mestarille kaiken, mitä hän oli nunna Dhammadinnān kanssa puhunut. Kun maallikkoveli Visākha oli puhunut, sanoi Mestari hänelle: ”Visākha, nunna Dhammadinnā on taitava ja omaa suuren viisauden. Jos olisit kysynyt noista seikoista minulta, olisin vastannut aivan samalla tavalla. Tuota ne tosiaan tarkoittavat, ja sellaisina sinun tulee asiat muistaa.”
Näin Mestari puhui, ja tyytyväinen maallikkoveli Visākha iloitsi hänen sanoistaan.
[1] Ystävä Visākha on nunna Dhammadinnān entinen aviomies. Buddha sanoi, että Dhammadinnā on nunnista se, joka osaa parhaiten selittää Dhammaa. Dhammadinnā oli saavuttanut korkeimman henkisen kehityksen tason eli hän oli arhat. Visākha puolestaan oli keskustelun tapahtuma-aikaan virtaanastumisen tasolla, mutta lopulta hän saavutti maallikkona toiseksi korkeimman eli palaamattoman tason.
[2] Tarkkaavaisuuden neljänlaisella harjoittamisella tarkoitetaan kehon, tuntemusten, mielen ja dhammojen eli perusilmiöiden tarkkailemista.
[3] Vielä ilmentymättömien huonojen mielentilojen karttaminen, jo ilmenneiden huonojen mielentilojen voittaminen, vielä ilmentymättömien hyvien mielentilojen kehittäminen ja jo ilmenneiden hyvien mielentilojen vaaliminen.
[4] Tyhjyys (suññatā), merkittömyys (animitta) ja suuntaamattomuus (appaṇihita) ovat kolme vapautumisen porttia. Kokemuksessaan nunna tai munkki koskettaa kolmea vapautumisen porttia, minkä johdosta ne avautuvat kohti arhatiutta.