Vajramitran suomennos Vitakkasaṇṭhānasuttasta
Näin olen kuullut.
Kerran Mestari oleili Sāvatthīn lähellä Jeta-lehdossa, Anāthapiṇḍikan puistossa. Tuolloin hän sanoi oppilailleen: ”Munkit!”
”Kunnianarvoisa”, he vastasivat.
Mestari sanoi: ”Munkit, kontemplaatiolle omistautuneen munkin tulisi aika ajoin kiinnittää huomionsa viiteen meditaatiota koskevaan seikkaan. Mihin viiteen?
Otetaanpa esimerkiksi munkki, joka suuntaa huomionsa sellaiseen seikkaan, joka herättää pahoja ja vahingollisia, halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä ajatuksia. Kyseisen munkin tulisi suunnata huomionsa johonkin sellaiseen seikkaan, johon liittyy myönteisyyttä. Tällä tavoin kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Aivan kuten taitava puuseppä tai hänen oppilaansa lyö tai vetää suuren puutapin ulos pienemmän avulla, tulisi munkin […] suunnata huomionsa johonkin sellaiseen kohteeseen, johon liittyy myönteisyyttä.
Oletetaanpa, että munkki suuntaa huomionsa johonkin myönteiseen seikkaan. Tästä huolimatta hänessä herää pahoja ja vahingollisia ajatuksia, jotka ovat halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä. Tällöin hänen tulee tutkia ajatusten haittapuolia: ’Nämä ajatukset ovat taitamattomia, moitittavia ja johtavat kärsimykseen.’ Tällä tavoin kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Ajatellaanpa nuorta miestä tai naista, joka on täynnä nuoruuden elinvoimaa ja joka rakastaa itsensä koristelua. Jos hänen kaulalleen kiedottaisiin käärmeen tai koiran raato tai ihmisen ruumis, tuntisi hän kauhua, häpeää ja vastenmielisyyttä. Samaan tapaan munkin […] tulisi ajatella noiden ajatusten haittapuolia.
Oletetaanpa, että munkki tutkii ajatusten haittapuolia. Tästä huolimatta hänessä herää pahoja ja vahingollisia ajatuksia, jotka ovat halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä. Tällöin hänen pitää pyrkiä unohtamaan nuo ajatukset, ja hänen tulee suhtautua niihin välinpitämättömästi. Tällä tavoin kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Ajatellaanpa tarkkanäköistä henkilöä, jonka näköpiiriin tulee jotain epätoivottavaa. Tuolloin hän joko sulkee silmänsä tai katsoo poispäin. Samaan tapaan munkin […] tulisi unohtaa nuo ajatukset ja olla välittämättä niistä.
Oletetaanpa, että munkki yrittää unohtaa ajatukset ja koettaa suhtautua niihin välinpitämättömästi. Tästä huolimatta hänessä herää pahoja ja vahingollisia ajatuksia, jotka ovat halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä. Tällöin hänen pitää suunnata huomionsa ajatusmuodostumien rauhoittamiseen. Tällä tavoin kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Ajatellaanpa henkilöä, joka kävelee rivakasti. Hän ajattelee: ’Miksi kävelen näin nopeasti? Miksi en hiljentäisi vauhtia?’ Tämän johdosta hän hiljentää vauhtiaan. Sitten hän ajattelee: ’Miksi kävelen hitaasti? Miksi en pysähtyisi?’ Tämän johdosta hän pysähtyy. Sitten hän ajattelee: ’Miksi seison paikallani? Miksi en istuisi?’ Tämän johdosta hän istuu alas. Sitten hän ajattelee: ’Miksi istun? Miksi en kävisi makuulle?’ Tämän johdosta hän käy makuulle. Näin hän hylkää järjestyksessä karkeimmat kehon asennot ja siirtyy kohti hienovaraisempia asentoja. Samaan tapaan munkin […] tulisi suunnata huomionsa ajatusmuodostumien rauhoittamiseen.
Oletetaanpa, että munkki suuntaa huomionsa ajatusmuodostumien rauhoittamiseen. Tästä huolimatta hänessä herää pahoja ja vahingollisia ajatuksia, jotka ovat halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä. Hampaat yhteen puristettuina ja kieli kitalakeen painettuna hän hallitsee, nujertaa ja pysäyttää negatiivisen mielentilan ajatuksen voimin. Tällä tavoin kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Aivan kuten vahva mies ottaa heikompaa miestä kiinni päästä, kurkusta tai hartioista hallitakseen häntä ja nujertaakseen ja pysäyttääkseen hänet, tulee munkin hampaat yhteen puristettuina ja kieli kitalakeen painettuna hallita, nujertaa ja pysäyttää negatiivinen mielentila ajatuksen voimin.
Otetaanpa esimerkiksi munkki, joka suuntaa huomionsa sellaiseen meditaatiota koskevaan seikkaan, joka herättää pahoja ja vahingollisia, halun, vihan ja tietämättömyyden kyllästämiä ajatuksia. Kyseisen munkin tulee suunnata huomionsa johonkin sellaiseen seikkaan, johon liittyy myönteisyyttä […] hän tutkii ajatusten haittapuolia […] hän pyrkii unohtamaan nuo ajatukset, ja hän suhtautuu niihin välinpitämättömästi […] hän suuntaa huomionsa ajatusmuodostumien rauhoittamiseen […] hampaat yhteen puristettuina ja kieli kitalakeen painettuna hän hallitsee, nujertaa ja pysäyttää negatiivisen mielentilan ajatuksen voimin […] kaikki vihan, halun ja tietämättömyyden kyllästämät ajatukset hänessä hiipuvat ja rauhoittuvat. Hänen mielensä tyyntyy sisäisesti – se asettuu, yhdentyy ja syventyy samādhiin. Tällaista munkkia kutsutaan omien ajatustensa herraksi. Hän ajattelee sitä mitä tahtoo; hän ei ajattele mitään sellaista, mitä hän ei tahdo ajatella. Hän on kitkenyt janoamisen, riisunut kahleet ja ymmärtänyt täysin ylpeyden ja lopettanut kärsimyksen.”
Näin puhui Mestari, ja tyytyväiset munkit iloitsivat hänen sanoistaan.