Anapanasatisutta
Anapanasatisuttan suomennos, joka pohjautuu Annabel Laityn englannin kieliseen käännökseen. Suomentajat: Tae Hye sunim (Mikael Niinmäki) ja Heng Gu (Sini Vilhunen). Lainaus sallitaan, jos lähde mainitaan. Sutta on julkaistu kirjassa: Thich Nhat Hanh: ”Puhtaan maan polulla”, Basam Books, Tampere 1996.ISBN 952-9842-03-1.
Suttan lopussa on ”Selityksiä” osasto.
Ensimmäinen osa
Näin olen kuullut:
Kerran Buddha oleili Savatthin1) kaupunginl Itäpuistossa seuranaan monia tunnettuja vanhempia oppilaita, kuten Sariputta, Mahamoggallana, Mahakassapa, Mahakaccayana, Mahakotthita, Mahakappina, Mahacunda, Anuruddha, Revata sekä Ananda. Yhteisön vanhemmat bhikkhut 2) opettivat uutterasti äskettäin munkeiksi ryhtyneitä. Jotkut opettivat kymmentä, jotkut kahta-, kolmea tai neljääkymmentä oppilasta. Siten vasta-alkajamunkit edistyivät vakaasti vähä vähältä.
Tuolloin oli täydenkuun yö ja sadekauden-retriitin päättymistä vietettiin suorittamalla Pavarana-seremonia 3). Kunnioitettu Buddha istui aukion keskellä ja hänen munkkioppilaansa olivat kokoontuneet hänen ympärilleen. Luotuaan silmäyksen yhteisöön Kunnioitettu aloitti puheen: ”Kunnianarvoisat bhikkhut, olen iloinen havaitessani, että olette edistyneet harjoituksessanne. Tiedän myös, että voitte edistyä enemmänkin. Kykenette saavuttamaan vielä saavuttamattoman. Voitte oivaltaa täydellisesti sen, mitä ette ole vielä oivaltaneet. (Innostaakseni teitä) aion viipyä täällä seuraavaan täydenkuun päivään saakka.”4)
Kuultuaan, että Kunnioitettu Buddha aikoi viipyä Savatthissa vielä kuukauden verran, bhikkhut kautta maan alkoivat vaeltaa sinne opiskellakseen hänen johdollaan. Vanhemmat, hyvin edistyneet bhikkhut jatkoivat yhä innokkaammin uusien munkkien opettamista. Jotkut heistä opettivat kymmentä, jotkut kahta-, kolmea- tai neljääkymmentä oppilasta. Heidän avullaan uudet munkit saattoivat edistyä vähitellen ymmärryksensä syvenemisessä. Seuraavan täydenkuun yön koittaessa Buddha istuutui aukion keskelle, loi silmäyksen hiljentyneeseen munkkiyhteisöön ja alkoi puhua: ”Kunnianarvoisat bhikkhut, yhteisömme on ytimeltään puhdas ja hyvä. Yhteisössämme ei puhuta joutavuuksia eikä kerskailla. Siksi se on kunnioituksen arvoinen, vieraanvaraisuuden arvoinen, almujen arvoinen, kumarrusten arvoinen; maailman paras ansiokenttä.5) Tämänkaltainen veljeskunta on harvinainen ja pyhiinvaeltajat pitävät sitä arvokkaana, vaikka heidän täytyisi matkustaa kauaskin löytääkseen sen.
Bhikkhut, veljeskunnassamme on arhatiuden 6) saavuttaneita bhikkhuja, jotka ovat tuhonneet kaikki mielenmyrkyt 7), heittäneet pois taakat ja vapautuneet selkeän ymmärryksen avulla. Veljeskunnassamme on myös bhikkhuja, jotka ovat jo kirvoittaneet ensimmäiset viisi syntymän ja kuoleman kiertokulkuun sitovista kahleista 8) ja toteuttaneet aistimaailmaan palaamattomuuden tilan 9). Veljeskunnassamme on myös bhikkhuja, jotka ovat katkaisseet ensimmäiset kolme kahletta, poistaneet ahneuden, vihan ja tyhmyyden perussyyt ja tulleet kerranpalaajiksi. l0) Heidän on palattava syntymän ja kuoleman maailmaan enää yhden kerran. Lisäksi eräät veljeskuntamme bhikkhuista ovat vapautuneet kolmesta kahleesta ja tulleet virtaanastuneiksi 11), perääntymättömiksi valaistumisen tien kulkijoiksi. Jotkut veljeskuntamme bhikkhuista harjoittavat neljää valppauden lajia 12). Jotkut harjoittavat neljää oikeaa pyrkimystä 13). Jotkut harjoittavat neljää mielenvoimien perustaa 14). Jotkut harjoittavat viittä hengellistä kykyä 15). Jotkut harjoittavat viittä voimaa 16). Jotkut harjoittavat seitsemää valaistumisen tekijää 17). Jotkut harjoittavat jaloa kahdeksanosaista polkua 18). Jotkut harjoittavat ystävällisyyttä. Jotkut harjoittavat myötätuntoa. Jotkut harjoittavat myötäiloa. Jotkut harjoittavat tasapuolisuutta 19). Jotkut harjoittavat mätänemisvaiheiden mietiskelyä 20). Jotkut harjoittavat pysymättömyyden havainnoimista. Veljeskunnassamme on myös bhikkhuja, jotka syventyvät hengityksen tiedostamiseen.”
Toinen osa
”Bhikkhut, syventyminen hengityksen tiedostamiseen on hedelmällistä ja tehokasta, mikäli sitä harjoitetaan ja vaalitaan jatkuvasti. Se johtaa neljän valppauden lajin kehittymiseen. Neljän valppauden lajin jatkuva harjoittaminen ja vaaliminen johtaa seitsemän valaistumisen tekijän kehittymiseen. Seitsemän valaistumisen tekijän jatkuva harjoittaminen ja vaaliminen johtaa oivallukseen ja vapautumiseen. Miten sitten hengityksen tiedostamista harjoitetaan ja vaalitaan jatkuvasti, jotta harjoitus olisi hedelmällistä ja tehokasta?
Bhikkhut, näin se tapahtuu. Harjoittaja menee metsään tai puun juurelle tai johonkin avoimeen paikkaan ja istuu vakaasti lootusasennossa, vartalo suorana. Hengittäessään sisään hän tiedostaa hengittävänsä sisään ja hengittäessään ulos hän tiedostaa hengittävänsä ulos.
1. Hengittäessään pitkään sisään hän tietää ’hengitän pitkään sisään’. Hengittäessään pitkään ulos hän tietäen hengitän pitkään ulos’.
2. ’Hengittäessään lyhyesti sisään hän tietää ’hengitän lyhyesti sisään’. Hengittäessään lyhyesti ulos hän tietää ’hengitän lyhyesti ulos’.
3. ’Hengittäessäni sisään tiedostan koko kehoni. Hengittäessäni ulos tiedostan koko kehoni.’Näin hän harjoittaa.
4’Hengittäessäni sisään rauhoitan kehoni toiminnot. Hengittäessäni ulos rauhoitan kehoni toiminnot.’ Näin hän harjoittaa.
5.’Hengittäessäni sisään tiedostan ilon. Hengittäessäni ulos tiedostan ilon.’ 21) Näin hän harjoittaa
6.’Hengittäessäni sisään tiedostan onnen. Hengittäessäni ulos tiedostan onnen.’ Näin hän harjoittaa.
7.’Hengittäessäni sisään tiedostan mielentilat. Hengittäessäni ulos tiedostan mielentilat.’ Näin hän harjoittaa.
8.’Hengittäessäni sisään rauhoitan mielentilat. Hengittäessäni ulos rauhoitan mielentilat.’ Näin hän harjoittaa.
9.’Hengittäessäni sisään tiedostan mieleni. Hengittäessäni ulos tiedostan mieleni.’ Näin hän harjoittaa.
10.’Hengittäessäni sisään ylevöitän mieleni. Hengittäessäni ulos ylevöitän mieleni.’ Nain hän harjoittaa.
11.’Hengittäessäni sisään keskitän mieleni. Hengittäessäni ulos keskitän mieleni.’Näin hän harjoittaa.
12.’Hengittäessäni sisään sisään vapautan mieleni. Hengittäessäni ulos vapautan mieleni.’ Näin hän harjoittaa.
13.’Hengittäessäni sisään syvennyn (kaikkien ilmiöiden) pysymättömyyteen. Hengittäessäni ulos Syvennyn (kaikkien ilmiöiden) pysymättömyyteen.22) Näin hän harjoittaa.
14.’ Hengittäessäni sisään syvennyn (kaikkien ilmiöiden) hajoamiseen. Hengittäessäni ulos syvennyn (kaikkien ilmiöiden) hajoamiseen.23) Näin hän harjoittaa.
15.’Hengittäessäni sisään syvennyn vapautumiseen. Hengittäessäni ulos syvennyn vapautumiseen.24) Näin hän harjoittaa.
16.’Hengittäessäni sisään syvennyn luopumiseen. Hengittäessäni ulos syvennyn luopumiseen.25) Näin hän harjoittaa.
Hengityksen tiedostaminen on hedelmällistä ja tehokasta, mikäli sitä harjoitetaan ja vaalitaan jatkuvasti näiden ohjeiden mukaan”
Kolmas osa
”Miten sitten hengityksen tiedostamisen harjoittaminen ja vaaliminen jatkuvasti johtaa neljän valppauden lajin kehittymiseen? Kun harjoittaja hengittää sisään ja ulos, tiedostaen pitkän hengenvedon tai tiedostaen lyhyen hengenvedon tai tiedostaen koko kehonsa tai rauhoittaen kehonsa toiminnot, silloin hän havainnoi tyynesti kehoa kehossa, hartaana, täysin tarkkaavaisena, olotilansa tiedostavana, maailmallisen halun ja vastenmielisyyden hylänneenä.
Tässä tapauksessa tietoinen sisään- ja uloshengittäminen kuuluu ensimmäiseen valppauden lajiin, nimimäin kehon tiedostamiseen.
Kun harjoittaja hengittää sisään ja ulos, tiedostaen ilon tai tiedostaen onnen tai tiedostaen mielentilat tai rauhoittaen mielentilat, silloin hän havainnoi tyynesti tuntemuksia tuntemuksissa, hartaana, täysin tarkkaavaisena, olotilansa tiedostavana, maailmallisen halun ja vastenmielisyyden hylänneenä. Hengityksen seuraaminen tarkkaavaisesti kuuluu toiseen valppauden lajiin, nimittäin tuntemusten tiedostamiseen.
Kun harjoittaja hengittää sisään ja ulos, tiedostaen mielensä tai ylevöittäen mielensä tai keskittäen mielensä tai vapauttaen mielensä, silloin hän havainnoi tyynesti mieltä mielessä, hartaana, täysin tarkkaavaisena, olotilansa tiedostavana, maailmallisen halun ja vastenmielisyyden hylänneenä. Tarkkaavaisuuden tila ja selkeä ymmärrys eivät voi viritä ilman hengityksen tiedostamista.
Kun harjoittaja hengittää sisään ja ulos, syventyen pysymättömyyteen tai syventyneenä hajoamiseen tai syventyen vapautumiseen tai syventyen luopumiseen, silloin hän havainnoi tyynesti mielen kohteita mielen kohteissa, hartaana, täysin tarkkaavaisena, olotilansa tiedostavana, maailmallisen halun ja vastenmielisyyden hylänneenä. Tällä tavoin hengityksen tiedostamisen harjoittaminen ja vaaliminen jatkuvasti johtaa neljän valppauden lajin kehittymiseen.”
Neljäs osa
”Miten sitten neljän valppauden lajin harjoittaminen ja vaaliminen jatkuvasti johtaa seitsemän valaistumisen tekijän kokonaisvaltaiseen ilmenemiseen? Kun harjoittaja vailla harhailevia ajatuksia havainnoi lakkaamatta kehoa kehossa, tuntemuksia tuntemuksissa, mieltä mielessä sekä mielen kohteita mielen kohteissa, hartaana, täysin tarkkaavaisena, olotilansa tiedostavana, maailmallisen halun ja vastenmielisyyden hylänneenä horjumattomassa, lujassa ja samentumattomassa tarkkaa vaisuuden tilassa, silloin hänessä syntyy ensimmäinen valaistumisen tekijä, nimittäin valppaus. Harjoituksen myötä valppauden valaistumisen tekijä täydellistyy.
Kun harjoittaja oppii elämään tarkkaavaisuuden tilassa vailla harhailevia ajatuksia ja kykenee tutkimaan jokaista seikkaa (dharmaa), jokaista esiintyvää mielen kohdetta, silloin hänessä viriää ja kehittyy toinen valaistumisen tekijä, nimittäin seikkojen tutkiminen. Harjoituksen myötä seikkojen tutkimisen valaistumisen tekijä täydellistyy.
Kun harjoittaja kykenee havainnoimaan ja tutkimaan jokaista seikkaa huolellisesti, kärsivällisesti ja levollisesti, vailla harhailevia ajatuksia, siiloin hänessä viriää ja kehittyy kolmas valaistumisen tekijä, nimittäin tarmo. Harjoituksen myötä tarmon valaistumisen tekijä täydellistyy.
Kun harjoittaja saavuttaa vakiintuneen levollisuuden harjoituksen virrassa, silloin hänessä viriää ja kehittyy neljäs valaistumisen tekijä, nimittäin sanoinkuvaamaton ilo.26) Harjoituksen myötä ilon valaistumisen tekijä täydellistyy. Kun harjoittaja oleilee ilon tilassa vailla harhailevia ajatuksia, hän tuntee sekä kehonsa että mielensä kevyiksi ja rauhallisiksi. Silloin hänessä viriää ja kehitty viides valaistumisen tekijä, nimittäin tyyneys. Harjoituksen myötä tyyneyden valaistumisen tekijä täydellistyy. Kun sekä keho että mieli ovat kevyitä ja rauhallisia, harjoittaja pääsee helposti syvän keskittymisen tilaan. Silloin hänessä viriää ja kehittyy kuudes valaistumisen tekijä,nimittäin mielenykseys (samadhi). Harjoituksen myötä mielenykseyden valaistumisen tekijä täydellistyy.Kun harjoittaja oleilee mielenykseyden tilassa äärimmäisen tyynenä, hän lopettaa erottelemisen ja vertailemisen.27) Silloin hänessä syntyy, viriää ja kehittyy seitsemäs valaistumisen tekijä, nimittäin tasapuolisuus.28)
Harjoituksen myötä tasapuolisuuden valaistumisen tekijä täydellistyy. Tällä tavoin neljän valppauden lajin harjoittaminen ja vaaliminen jatkuvasti johtaa seitsemän valaistumisen tekijän kokonaisvaltaiseen ilmenemiseen.”
Viides osa
”Miten sitten seitsemän valaistumisen tekijän harjoittaminen ja vaaliminen jatkuvasti johtaa oivalluksen ja vapautumisen täydellistymiseen? Jos harjoittaja vaeltaa seitsemän valaistumisen tekijän polulla ja elää rauhallisissa, vaatimattomissa oloissa syventyen havainnoimaan (ilmiöiden) hajoamista, hän kykenee luopumaan. Se on seurausta seitsemän valaistumisen tekijän polulla vaeltamisesta ja se johtaa oivalluksen ja vapautumisen täydellistymiseen.”
Kuudes osa
Näin puhui Kunnioitettu, Valaistunut. Kaikki kokoontuneet iloitsivat kiitollisina kuultuaan Kunnioitetun opetuksen.
Selityksiä
(s. = sanskritinkielinen termi; p. = palinkielinen termi)
1. Savatthi (s. Shravasti): Kosalan kuningaskunnan pääkaupunki, joka sijaitsee noin 120 kilometriä Kapilavatthusta (s. Kapilavastu) länteen.
2. Bhikkhu G. bhikshu): buddhalainen munkki.
3 . Pavarana-seremonia (s. pravarana): buddhalaisten munkkien ja nunnien jokavuotisen, kolme kuukautta kestävän sadekauden retriitin päätösjuhla, jossa yhteisön jäsenet voivat ilmaista toinen toistensa retriitin aikana osoittamat heikkoudet. Intiassa täydenkuun päivä oli kuukalenterin kuukausien viimeinen päivä. Tavallisesti pavaranaa vietettiin assayujakuun lopussa lokakuun tienoilla, mutta tämän suutran opettamisvuonna Buddha pidensi retretin nelikuukautiseksi ja seremonia pidettiin kattikakuun lopussa (marraskuussa).
4. Neljännen retrettikuukauden, kattikan, täydenkuun päivää sanottiin komudiksi, valkoisen lootuksen päiväksi, koska komudi-niminen valkolootuslaji kukkii myöhään syksyllä.
5. Ansiokenttä: lahjoitusten antaminen hyvälle yhteisölle, Sanghalle, on yhtä hedelmällistä kuin siementen istuttaminen hyvään maaperään.
6. Arahat (s. arhat): ”kunnioituksen arvoinen”, korkein hengellinen saavutus varhaisbuddhalaisissa traditioissa. Arhat on vapautunut täysin kaikista mielenmyrkyistä ja irtautunut syntymän ja kuoleman kiertokulusta.
7. Mielenmyrkky (s. klesha, p. kilesa): mieltä orjuuttava, kärsimyksiä aiheuttava kahle, esimerkiksi ahneus, viha, tietämättömyys, ylpeys, epäluulo tai harhaluulo. Sanalla asava (s. asrava) tarkoitetaan suurin piirtein samaa: kärsimys, vaiva, jälleensyntymisen syy, esimerkiksi ahneus, harhaluulo ja tiedostamattomuus.
8. Tarkoittaa viittä ensimmäistä kymmenestä kahleesta (s. ja p. samyojana), jotka ovat: (1) minäharha,
(2) epävarmuus, (3) tabuihin ja rituaaleihin liittyvä taikausko, (4) ahneus, (5) suuttumus, (6) halu elää muotomaailmoissa, (7) halu elää hahmottomilla tasoilla, (8) omahyväisyys, (9) mielipaha sekä (10) tietämättömyys. Nämä kahleet sitovat meidät maailmallisiin olotiloihin.
Mahayana-buddhalaisuudessa esiintyy seuraava kymmenen kahleen jaottelu: ahneus, suuttumus, tiedostamattomuus, omahyväisyys, epävarmuus, minäharha, yksipuoliset näkemykset, virheelliset näkemykset, kieroutuneet näkemykset, tarrautuminen tarpeettomiin sääntöihin. Niistä viittä ensimmäistä sanotaan ”karkeiksi” ja viittä jälkimmäistä ”hienoiksi” kahleiksi.
9. Palaamattomuuden tila (p. anagami-phala): arhatiutta edeltävä pyhimysaste. Kuolemansa jälkeen palaamattomuuden saavuttaneet eivät enää synny aistimaailmaan.
10. Kerranpalaajuuden tila (p. sakadagami-phala): palaamattomuutta edeltävä pyhimysaste. Kuolemansa jälkeen kerranpalaajat syntyvät vielä yhden kerran aistimaailmaan.
11. Virtaanastumisen tila (p. sotapatti-phala): neljästä pyhimysasteesta ensimmäinen. Virtaanastuneiden sanotaan astuvan tiedostavan mielen virtaan, joka kulkee aina vapautumisen valtamereen saakka.
12. Neljä valppauden lajia (p. satipatthana, s. smrtupasthana): (1) tietoisuus kehosta kehossa, (2) tietoisuus tuntemuksista tuntemuksissa, (3) tietoisuus mielestä mielessä (4) tietoisuus mielen kohteista mielen kohteissa. Tarkemmin selitetty Nyanaponika Theran kirjassa ”The Heart of Buddhist Meditation” (New York: Weiser, 1965) sekä muissa Satipatthana-suttan käännöksissä.
13. Neljä oikeaa pyrkimystä (p. padhana); (1) Väärän toiminnan ennaltaehkäiseminen, (2) jo alkaneen väärän toiminnan lopettaminen, (3) vielä aloittamattoman oikean toiminnan aloittaminen ja (4) jo alkaneen oikean toiminnan edistäminen ja vaaliminen.
14. Neljä mielenvoimien perustaa (p. iddhipada, s. siddhipada): neljä harjoitustapaa, jotka tekevät mielestä voimakkaan, nimittäin päättäväisyys, tarmo, kokosydämisyys ja täsmällisyys.
15. Viisi hengellistä kykyä (p. indriya): (l) luottamus, (2) tarmo, (3) valppaus, (4) keskittyminen ja (5) viisaus.
16. Viisi voimaa (p. ja s. bala): samat kuin viisi hengellistä kykyä mutta ei kykyinä vaan sisäisinä voimina.
17. Seitsemän valaistumisen tekijää (p. bojjhanga, s. bodhyanga): (l) valppaus, (2) seikkojen tutkiminen, (3) tarmo, (4) ilo, (5) tyyneys, (6) mielenykseys ja (7) tasapuolisuus.
18. Jalo kahdeksanosainen polku (p. ariya-atthangika-magga, s. arya-astangika-marga): oikean harjoituksen tie, jonka osia ovat (1) oikea ymmärrys, (2) oikea mielenlaatu, (3) oikea puhe, (4) oikea toiminta, (5) oikea elinkeino, (6) oikea soveltaminen, (7) oikea valppaus ja (8) oikea mielenykseys.
Edellä mainittuja 37 harjoituksen muotoa, neljästä valppauden lajista kahdeksanosaisen polun osiin saakka, sanotaan valaistumisen tien aspekteiksi (p. bodhipakkhiya dhamma).
19. Ystävällisyys, myötätunto, myötäilo ja tasapuolisuus: neljä ylevää, rajatonta mielen asennetta (p. ja s. brahma-vihara), joita usein sanotaan neljäksi rajattomaksi meditaatiotilaksi. Ystävällisyys tarkoittaa ilon antamista toisille, myötätunto kärsimyksen lievittämistä ja myötäilo osallistumista toisten iloon. Tasapuolisuus on luopumista välittämättä voitosta tai tappiosta, tarrautumatta uskomuksiin ja tuntematta suuttumusta tai surua.
20. Mätänemisvaiheiden mietiskely: ruumiin hajoamisen yhdeksän vaiheen mietiskeleminen, turpoamisesta maatumiseen saakka.
21. Ilo ja onnellisuus: Tavallisesti piti (s. priti) käännetään sanalla ’ilo’ ja sukha sanalla ’onnellisuus’. Usein niitä havainnollistetaan seuraavalla esimerkillä: kun autiomaassa vaeltava näkee raikasvetisen puron, hänessä herää piti (ilo), ja kun hän juo vettä, hän kokee sukhaa (onnellisuutta).
22.Kaikki ilmiöt eli dharmat. Dharmat (s.): seikat, perusilmiöt, olemassaolon osatekijät.
23. Hajoaminen (p. ja s. viraga): Kunkin dharman värin ja maun haihtuminen, samalla sekä dharman asteittainen hajoaminen että myös halun asteittainen lakkaaminen. Raga tarkoittaa väriä, mutta tässä yhteydessä myös halua. Siten viraga on sekä värin että halun hajoamista.
24. Vapautuminen tarkoittaa mielenmyrkkyjen ja kärsimysten syiden poistamista muuntamalla ne.
25. Luopuminen tarkoittaa tässä yhteydessä luopumista kaikesta, minkä näemme harhaiseksi ja olemukseltaan tyhjäksi.
26. ’Sanoinkuvaamaton ilo’ on sanan niramisa käännös. Se on suurta iloa, jota ei voi kokea aistimaailmassa.
27. Erotteleminen: subjektin ja objektin erottelu, miellyttävän ja epämiellyttävän tai voiton ja menetyksen vertaileminen.
28. Tasapuolisuus (p. upekkha, s. upeksha):Joskus tulkitaan asioihin puuttumattomuudeksi. Perustuu subjektin ja objektin, miellyttävän ja epämiellyttävän sekä voiton ja menetyksen vertailusta luopumiseen. Mahayanabuddhalaisuudessa tasapuolisuuden ajatus on kehitetty täydelliseksi.