Tae Hye sunimin (Mahapañña) käännös. Lainaus sallittu, jos lähde mainitaan. Aluperin julkaistu kirjassa Gothoni – Mahapañña: Buddhalaista viisautta, Gaudeamus, 1987.
Kunnia ylevälle, jalolle viisauden täydellisyydelle!
Veljeskunnan kokoontuminen
Näin olen kuullut.
1. Kerran Mestari oleili Śrāvastīssa, Jeta-lehdossa, Anāthapindikan puistossa, seuranaan suuri munkkijoukko, kaikkiaan 1250 munkkia sekä monia bodhisattvoja, suuria olentoja. Aamuvarhaisella Mestari pukeutui, pani päällyskaavun ylleen, otti kulhonsa ja meni suureen Śrāvastīn kaupunkiin keräämään almuja. Palattuaan almukierrokselta Śrāvastīsta ja syötyään hän laittoi kulhon paikoilleen, otti päällyskaavun yltään, pesi jalkansa ja istuutui hänelle varatulle istuimelle. Jalat ristissä, vartalo suorana hän keskitti tarkkaavaisena huomion suoraan eteensä. Sitten monet munkit lähestyivät Mestarin istuinpaikkaa. He tervehtivät Mestaria koskettaen otsallaan hänen jalkojaan, kiersivät hänet kolmasti myötäpäivään ja istuutuivat sivustalle.
Subhūti esittää kysymyksen
2. Tuolloin kunnianarvoisa Subhūti oli saapunut kokouspaikalle ja istuutunut. Kunnianarvoisa Subhūti nousi istuimeltaan, laskosti päällyskaapunsa vasemmalle olalleen ja polvistui siten, että oikea polvi kosketti maata. Yhteenliitetyin käsin hän tervehti mestaria ja sanoi hänelle: ”Mestari, on ihmeellistä, Täydellinen, on erittäin ihmeellistä, kuinka valtavasti Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut, on auttanut bodhisattvoja, suuria olentoja. Mestari, on ihmeellistä, kuinka paljon Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut, on suonut korkeinta ohjausta bodhisattvoille, suurille olennoille. Mestari, kuinka sitten pitäisi bodhisattvan tielle lähtevän hyvän miehen tai naisen elää, kuinka edetä ja kuinka hallita ajatuksensa?”
Mestari vastasi kunnianarvoisan Subhūtin puheeseen näin: ”Mainiota, Subhūti. Asia on juuri kuten sanoit. Tathāgata on todellakin auttanut valtavasti bodhisattvoja, suuria olentoja.Tathāgata on suonut korkeinta ohjausta bodhisattvoille, suurille olennoille. Kuuntele siis tarkkaavaisesti, Subhūti, ja paina mieleesi! Opetan sinulle, kuinka bodhisattvan tielle lähtevän tulee elää, kuinka edetä ja kuinka hallita ajatuksensa.” ”Olkoon niin, Mestari”, vastasi kunnianarvoisa Subhūti.
Bodhisattvalupaus
3. Mestari sanoi: ”Bodhisattvan tielle lähtevän pitäisi harjaantua ajattelemaan näin: ’Niin paljon kuin olentoja olentojen maailmassa sisältyykin olentokäsitteeseen — munasta syntyneet, kohdusta syntyneet, kosteudesta syntyneet, spontaanisti syntyneet, muodon omaavat tai muodottomat, ajattelevat tai ei-ajattelevat sekä ne joilla ei ole mielteitä eikä ei-mielteitä — kaikki nuo ajateltavissa olevat maailmankaikkeuden olennot minun on johdatettava nirvaanan tilaan, täydellisen nirvaanan lopulliseen vapautukseen. Kuitenkaan, vaikka lukemattomia olentoja on näin johdatettu nirvaanaan, ei ainuttakaan olentoa silti ole johdatettu nirvaanaan.’ Miksi näin? Subhūti, jos bodhisattva pitäytyisi olennon mielikuvaan, häntä ei voitaisi sanoa bodhisattvaksi, valaistumisolennoksi. Miksi? Koskapa, Subhūti, ei voida pitää bodhisattvana sellaista, joka pitäytyy itseyden tai olennon tai sielun tai yksilön mielikuvaan.”
Anteliaisuuden täydellisyys
4. ”Edelleen, Subhūti, harjoittaessaan anteliaisuutta bodhisattvan ei pitäisi tukeutua mihinkään eikä olla riippuvainen mistään. Harjoittaessaan anteliaisuutta hänen ei pitäisi tukeutua näkyviin muotoihin, ei ääniin, tuoksuihin, makuihin, ei mihinkään kosketettavaan eikä mielen kohteisiin. Subhūti, siten bodhisattvan, suuren olennon, tulisi harjoittaa anteliaisuutta riippumattomana ominaisuuksien mielikuvista. Miksi näin? Koska ei ole helppo mitata sellaisen bodhisattvan hyvän toiminnan määrää, joka harjoittaa anteliaisuutta mihinkään tukeutumatta. Mitä ajattelet, Subhūti, onko helppo mitata avaruuden laajuus idässä?”
”Ei todellakaan, Mestari”, vastasi Subhūti. Mestari jatkoi: ”Aivan samoin, onko helppo mitata avaruuden laajuus etelässä, lännessä, pohjoisessa, alhaalla, ylhäällä, väliilmansuunnissa, kaikissa kymmenessä ilmansuunnassa?” ”Ei todellakaan, Mestari”, vastasi Subhūti. Mestari sanoi: ”Ei myöskään ole helppo mitata sellaisen bodhisattvan hyvän toiminnan määrää, joka harjoittaa anteliaisuutta mihinkään tukeutumatta. Siksi bodhisattvan tielle lähtevän tulisi harjoittaa anteliaisuutta riippumattomana ominaisuuksien mielikuvista.”
Tathāgatan kolmekymmentäkaksi tunnusmerkkiä
5. Mestari kysyi: ”Mitä luulet, Subhūti, voiko Tathāgatan tunnistaa siitä, että hänessä ovat Tathāgatan tunnusmerkit?” Subhūti vastasi: ”Ei todellakaan, Mestari, Tathāgataa ei voi tunnistaa hänen merkeistään. Miksi näin? Tathāgata on opettanut, että tunnusmerkkien omaaminen on itse asiassa merkittömyyden omaamista.”
Mestari selitti kunnianarvoisalle Subhūtille: ”Niin kauan kuin on tunnusmerkkien omaamista, niin kauan on harhaa. Kun ymmärretään, että tunnusmerkkien omaaminen on itse asiassa merkittömyyden omaamista, silloin ei ole harhaa. Niinpä Tathāgatan voi tunnistaa merkittömistä tunnusmerkeistä.”
Dharmahahmo opetusten kokonaisuutena
6. Subhūti kysyi: ”Onko oleva tulevaisuudessa viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana, olentoja, jotka tämän suutran sanoja opetettaessa ymmärtävät niiden merkityksen?”
Mestari vastasi: ”Älä epäile, Subhūti. Kyllä tulevaisuudessa viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana, on olentoja, jotka tämän suutran sanoja opetettaessa ymmärtävät niiden merkityksen. Edelleen, Subhūti, tulevaisuudessa viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana on oleva bodhisattvoja, suuria olentoja, joilla on runsaasti hyveitä, oikea käytös sekä viisautta ja jotka tämän suutran sanoja opetettaessa ymmärtävät niiden merkityksen. Subhūti, nuo bodhisattvat eivät ole istuttaneet hyvyyden juuria pelkästään yhden buddhan opastamina. Päinvastoin, Subhūti, ne bodhisattvat, jotka tämän suutran sanoja opetettaessa vakuuttuvat edes yhden ajatuksen verran, ovat kunnioittaneet satoja tuhansia buddhia ja ovat istuttaneet hyvyyden juuria satoja tuhansia buddhia seuraten. Subhūti, Tathāgata näkee heidät buddhasilmällään. Subhūti, Tathāgata tuntee heidät täysin. Subhūti, he kaikki aiheuttavat ja saavat osakseen mittaamattoman ja laskemattoman määrän hyvää. Miksi näin? Koskapa, Subhūti, nuo bodhisattvat, suuret olennot, eivät pitäydy itseyden mielikuvaan, olennon mielikuvaan, sielun mielikuvaan eivätkä yksilön mielikuvaan. Nuo bodhisattvat, suuret olennot, eivät myöskään pitäydy dharman mielikuvaan eivätkä ei-dharman mielikuvaan. Subhūti, he eivät pitäydy mielikuvaan eivätkä ei-mielikuvaan. Miksi näin? Subhūti, jos bodhisattvat, suuret olennot, pitäytyisivät dharman tai ei-dharman mielikuvaan, he sen seurauksena tarrautuisivat joko itseyteen, olentoon, sieluun tai yksilöön. Miksi? Koska bodhisattvan, suuren olennon ei tule tarrautua sen enempää dharmaan kuin ei-dharmaankaan. Siksi Tathāgata on opettanut kätketyn merkityksen sisältävän sanonnan: Niiden, jotka ymmärtävät vertauksen dharmasta lauttana, tulisi luopua dharmoista ja vielä enemmän ei-dharmoista.”
Dharmahahmo tiedon tuloksena
7. Mestari puhui edelleen kunnianarvoisalle Subhūtille: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko olemassa jokin konkreettinen dharma, jonka Tathāgata on tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena, tai onko Tathāgata opettanut havainnollisesti ylipäätään mitään?”
Kunnianarvoisa Subhūti vastasi Mestarille näin: ”Ei, sikäli kuin ymmärrän Mestarin opetuksen, ei tosiaankaan ole olemassa mitään konkreettista dharmaa, jonka Tathāgata olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena, eikä Tathāgata ole opettanut havainnollisesti mitään. Miksi näin? Koska Tathāgatan tuntemaan ja havainnollisesti opettamaan totuuteen ei voi tarttua eikä sitä voi sanoin ilmaista. Se ei ole olevaa eikä ei-olevaa. Miksi näin? Siksi, että ei-ehdollinen (absoluuttinen) ylittää myös jalot henkilöt.”
Dharmahahmo hyvän toiminnan tuloksena
8. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, jos joku hyvä mies tai nainen täyttäisi tämän tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävän maailmanjärjestelmän seitsemän lajin aarteilla ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, aiheuttaisiko tuo hyvä mies tai nainen siten suuren määrän hyvää?”
Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, suuri, todella suuri olisi hyvän miehen tai naisen siten aiheuttaman hyvyyden määrä. Miksi? Sen mitä Tathāgata on nimittänyt hyvyyden määräksi, sen hän on myös opettanut olevan itse asiassa ei-määrää. Siksi Tathāgata vain puhuu hyvyyden määrästä.”
Mestari sanoi: ”Subhūti, jos joku hyvä mies tai nainen täyttäisi tämän tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävän maailmanjärjestelmän seitsemän lajin aarteilla ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, ja jos toisaalta joku toinen ottaisi tästä opetuspuheesta vaikkapa vain yhden nelirivisen säkeistön sekä opettaisi havainnollisesti ja valaisisi yksityiskohtaisesti sitä toisille, niin jälkimmäinen aiheuttaisi vielä suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän. Miksi näin? Koskapa juuri siitä on lähtöisin tathāgatojen, arhatien, täydellisesti valaistuneiden äärimmäinen ja täydellinen valaistuminen. Siitä ovat lähtöisin buddhat, mestarit. Miksi? Subhūti, koska Tathāgata on opettanut, että buddhain ominaisuudet eivät itse asiassa olekaan buddhain ominaisuuksia. Sen vuoksi niitä vain kutsutaan buddhain ominaisuuksiksi.”
Neljä jaloa henkilöä
9a. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko virtaanastunut ’minä olen saavuttanut virtaanastumisen hedelmän’?” Subhūti vastasi: ”Eihän toki, Mestari. Virtaanastunut ei ajattele ’minä olen saavuttanut virtaanastumisen hedelmän’. Miksi? Mestari, koska hän ei ole voittanut omakseen mitään erityistä. Hän ei ole voittanut omakseen mitään näkyviä muotoja, ei ääniä, tuoksuja, makuja, ei mitään kosketettavaa eikä mielen kohteita. Siksi häntä vain kutsutaan virtaanastuneeksi. Mestari, jos virtaanastunut ajattelisi ’minä olen saavuttanut virtaanastumisen hedelmän’, silloin hänessä olisi tarrautumista itseyteen, tarrautumista olentoon, tarrautumista sieluun, tarrautumista yksilöön.”
9b. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko kerranpalaaja ’minä olen saavuttanut kerranpalaamisen hedelmän’?” Subhūti vastasi: ”Eihän toki, Mestari. Kerranpalaaja ei ajattele ’minä olen saavuttanut kerranpalaamisen hedelmän’. Miksi? Koska ei ole mitään, millä kerranpalaajan tila olisi saavutettu. Siksi häntä vain kutsutaan kerranpalaajaksi.”
9c. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko palaamaton ’minä olen saavuttanut palaamattomuuden hedelmän’?” Subhūti vastasi: ”Eihän toki, Mestari. Palaamaton ei ajattele ’minä olen saavuttanut palaamattomuuden hedelmän’. Miksi? Koska ei ole mitään, millä palaamattomuuden tila olisi saavutettu. Siksi häntä vain kutsutaan palaamattomaksi.”
9d. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko arhat ’minä olen saavuttanut arhatiuden’?” Subhūti vastasi: ”Eihän toki, Mestari. Arhat ei ajattele ’minä olen saavuttanut arhatiuden1. Miksi? Koska ei ole mitään, jota nimitetään arhatiksi. Siksi häntä vain kutsutaan arhatiksi. Mestari, jos arhat ajattelisi ’minä olen saavuttanut arhatiuden’. silloin hänessä olisi tarrautumista itseyteen, tarrautumista olentoon, tarrautumista sieluun, tarrautumista yksilöön.”
9e. ”Miksi näin? Mestari, minut on Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut nimennyt ensimmäiseksi rauhassa elävien joukossa. Mestari, olen arhat, haluista vapautunut. Mestari, kuitenkaan en ajattele ’minä olen arhat ja haluista vapautunut’. Mestari, jos ajattelisin, että olen saavuttanut arhatiuden, silloin Tathāgata ei olisi julistanut minusta, että ’hyvä mies Subhūti, ensimmäinen rauhassa elävien joukossa, ei elä missään ja juuri siksi häntä kutsutaan rauhassa eläväksi’.”
Bodhisattvan valaistumismieli
l0a. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgata oppinut Dīpaṅkara-Tathāgatalta, arhatilta, täydellisesti valaistuneelta mitään dharmaa?” Subhūti vastasi: ”Ei, Mestari, Tathāgata ei ole oppinut Dīpaṅkara-Tathāgatalta, arhatilta, täydellisesti valaistuneelta mitään dharmaa.”
Bodhisattva ja puhdas maa
l0b. Mestari sanoi: ”Subhūti, jos joku bodhisattva sanoisi ’minä luon sopusointuisia buddhakenttiä’, niin hän puhuisi väärin. Miksi näin? Koskapa, Subhūti, Tathāgata on puhunut buddhakenttien sopusoinnusta ei-sopusointuna. Siksi niitä vain sanotaan sopusointuisiksi buddhakentiksi.”
Bodhisattvan nirvaana
l0c. ”Subhūti, tämän takia bodhisattvan, suuren olennon, tulisi olla puhdassydäminen ja harjaantua tarrautumattomaan, kaikesta riippumattomaan ajatteluun, ajatteluun, joka ei tukeudu näkyviin muotoihin, ei ääniin, tuoksuihin, makuihin, ei mihinkään kosketettavaan eikä mielen kohteisiin. Subhūti, oletetaan, että olisi niin suunnattoman suuren ruumiin omaava mies, että hänen olemustaan voitaisiin verrata Sumeruun, vuorten kuninkaaseen. Mitä arvelet, Subhūti, olisiko hänen olemuksensa suunnattoman suuri?”
Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, valtavan suuri olisi hänen olemuksensa. Miksi näin? Tathāgata on puhunut olemuksesta ei-olemuksena. Se ei ole olemus eikä ei-olemus. Siksi sitä vain sanotaan olemukseksi.”
Viisauden täydellisyydestä aiheutuva hyvyys
11. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, jos olisi yhtä monta Gangesvirtaa kuin suuressa Gangesvirrassa on hiekanjyviä, olisiko niissä lukuisia hiekanjyviä?” Subhūti vastasi: ”Niitä Gangesvirtoja olisi todella paljon ja monin verroin lukuisampia olisivat niissä olevat hiekanjyvät.”
Mestari sanoi: ”Subhūti, ilmoitan tämän sinulle, teen sinulle tiettäväksi. Jos joku nainen tai mies täyttäisi seitsemän lajin aarteilla yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin oletetuissa Ganges-virroissa olisi hiekanjyviä ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille — mitä luulet, Subhūti, aiheuttaisiko tuo nainen tai mies siten suuren määrän hyvää?” Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, suuri, todella suuri olisi tuon naisen tai miehen siten aiheuttaman hyvyyden määrä, mittaamaton ja laskematon.”
Mestari sanoi: ”Subhūti, jos joku nainen tai mies täyttäisi seitsemän lajin aarteilla niin monta maailmanjärjestelmää ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, ja jos toisaalta joku hyvä mies tai nainen ottaisi tästä opetuspuheesta vaikkapa vain yhden nelirivisen säkeistön sekä opettaisi havainnollisesti ja valaisisi sitä toisille, niin jälkimmäinen aiheuttaisi siten vielä suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän.”
12. ”Edelleen, Subhūti, se paikka maan päällä, missä tästä opetuspuheesta on otettu vaikkapa vain yksi nelirivinen säkeistö ja missä sitä on opetettu ja selitetty, se paikka on oleva kuin pyhäkkö deevojen, ihmisten ja asuroiden maailmalle. Mitä sitten voitaisiinkaan sanoa heistä, jotka pitävät mielessään tämän opetuspuheen kokonaisuudessaan ja jotka lausuvat ja tutkivat sitä sekä selittävät yksityiskohtaisesti toisille? Subhūti, he saavat suurimman siunauksen. Sellaisella paikalla maan päällä, Subhūti, asuu Opettaja tai joku tietäjä, guru toinen toisensa jälkeen.”