Tae Hye sunimin (Mahapañña) käännös. Lainaus sallittu, jos lähde mainitaan. Aluperin julkaistu kirjassa Gothoni – Mahapañña: Buddhalaista viisautta, Gaudeamus, 1987.
Näin olen kuullut.
1. Kerran Mestari vaelsi suuren munkkijoukon kanssa Kosalan kuningaskunnassa sijaitsevaan Kesaputtan kaupunkiin, jonka asukkaat olivat kālāmalaisia. Tuolloin Kesaputtan kālāmalaiset kuulivat kerrottavan, että askeetti Gotama, Śākya-suvusta kodittomuuteen siirtynyt śākyalaisten poika, oli tullut Kesaputtaan. Ylevän Gotaman hyvä maine levisi kaikkialle ja hänestä sanottiin:
”Hän on Mestari, arhat, täydellisesti valaistunut, tiedossa ja hyveessä harjaantunut, hyvin kulkenut, maailmojen tuntija, verraton ihmisten opastaja, deevojen ja ihmisten opettaja, ylevä Buddha. Olisi erinomaista tavata sellainen pyhimys.”
Niinpä Kesaputtan kālāmalaiset lähtivät tapaamaan Mestaria’ Saavuttuaan paikalle eräät tervehtivät kumartaen Mestaria ja istuutuivat hänen oikealle puolelleen, kun taas toiset tervehtivät, vaihtoivat kohteliaisuuksia ja istuutuivat vasemmalle puolelle. Lisäksi oli sellaisia, jotka yhteen liitetyin käsin tervehtivät Mestaria ja istuutuivat hänen viereensä ja sellaisia, jotka esittäytyivät, kertoivat sekä nimensä että sukujuurensa ja samoin asettuivat hänen vierelleen ja lopuksi sellaisiakin, jotka mitään sanomatta istuutuivat hänen lähelleen. Kun kaikki olivat näin istuutuneet Mestarin ympärille, eräs Kesaputtan kālāmalainen puhkesi puhumaan:
2. ”Kunnianarvoisa herra, tietyt askeetit ja braahmanat tulevat vähän väliä Kesaputtaan. He kaikki julistavat ja selittävät perin pohjin omia teorioitaan, mutta toistensa teorioita he taas herjaavat, haukkuvat, väheksyvät ja moittivat tehottomiksi’ Samoin, kunnianarvoisa herra, puhuvat muutkin askeetit ja braahmanat, jotka käyvät silloin tällöin Kesaputtassa. He julistavat ja selittävät perin pohjin omia teorioitaan, mutta toistensa teorioita he herjaavat, haukkuvat, väheksyvät ja moittivat tehottomiksi. Kunnianarvoisa herra, heitä kuunnellessamme olemme epäröiviä ja epävarmoja siitä, kuka näistä arvostetuista askeeteista puhuu totta ja kuka ei.”
3. ”Kālāmalaiset, saatatte todellakin epäröidä, saatatte todellakin olla epävarmoja. Arveluttava asia synnyttää epäilyä’ Kuulkaa nyt, kālāmalaiset, älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, näennäisen todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan. Mutta, hyvät kālāmalaiset, kun itse tiedätte, että tietyt opetukset ovat taitamattomia, virheellisiä ja viisaiden arvostelemia ja että nuo opetukset toteutettuina ja noudatettuina tuottaisivat vahinkoa ja kärsimystä, niin silloin todellakin hylätkää ne.”
4. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihmisessä herää ahneus, onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?”
”Haittaa, kunnianarvoisa herra.”
”Kālāmalaiset, eikö tästä ihmisestä ajan myötä tule ahne, ahneuden valtaama? Eikö hän itsehillintänsä menettäen tapa elävää olentoa, ota sellaista mitä ei ole annettu, tavoittele toisen ihmisen puolisoa, puhu väärin ja johdattele toista ihmistä tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
5. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihmisessä herää viha,
onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?”
” Haittaa, kunnianarvoisa herra.”
”Kālāmalaiset, eikö tästä ihmisestä ajan myötä tule ilkeä, vihan valtaama? Eikö hän itsehillintänsä menettäen tapa elävää olentoa, ota sellaista mitä ei ole annettu, tavoittele toisen ihmisen puolisoa, puhu väärin ja johdattele toista ihmistä tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
6. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihmisessä herää harhaluuloja, onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?”
” Haittaa, kunnianarvoisa herra.”
”Kālāmalaiset, eikö tämä ihminen ajan myötä joudu harhaan, henkisen pimeyden valtaan? Eikö hän itsehillintänsä menettäen tapa elävää olentoa, ota sellaista mitä ei ole annettu, tavoittele toisen ihmisen puolisoa, puhu väärin ja johdattele toista ihmistä sellaiseen tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
7. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, ovatko nämä taitavia vai taitamattomia toimintoja?”
”Taitamattomia, kunnianarvoisa herra.”
”Ovatko ne vääriä vai oikeita toimintoja?”
”Vääriä, kunnianarvoisa herra.”
”Moittivatko vai suosittelevatko viisaat niitä?”
”Moittivat, kunnianarvoisa herra.”
”Tuottavatko ne toteutettuina ja noudatettuina vahinkoa ja kärsimystä?”
”Toteutettuina ja noudatettuina ne tuottavat vahinkoa ja kärsimystä. Juuri näin on asianlaita.”
8. ”Niinpä, kālāmalaiset, kuten aiemmin sanoin teille, älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisen todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan. Mutta, hyvät kālāmalaiset, kun itse tiedätte, että tietyt opetukset ovat taitamattomia, virheellisiä ja viisaiden arvostelemia ja että nuo opetukset toteutettuina ja noudatettuina tuottaisivat vahinkoa ja kärsimystä, niin silloin todellakin hylätkää ne. Tästä syystä lausuin äskeiset sanat.”
9. ”Kuulkaa nyt. kālāmalaiset, älkää antako uskonnollisten ’kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisen todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan. Mutta, hyvät kālāmalaiset, kun itse tiedätte, että tietyt opetukset ovat taitavia, oikeita ja viisaiden suosittelemia ja että nuo opetukset toteutettuina ja noudatettuina johtaisivat hyvinvointiin ja onneen, niin silloin omaksukaa ne ja noudattakaa niitä jatkuvasti.”
10. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihminen ei ole ahne, onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?”
”Hyötyä, kunnianarvoisa herra.”
”Eikö tämä ihminen ahneudesta ja ahneuden vallasta vapaana, mielensä halliten pidätykin elävän olennon tappamisesta, sellaisen ottamisesta mitä ei ole annettu, toisen ihmisen puolison tavoittelemisesta, väärästä puheesta ja toisen ihmisen johdattelemisesta tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?,”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
11. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihmisessä ei ole vihaa, onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?’,
”Hyötyä, kunnianarvoisa herra.”
”Eikö tämä ihminen ilkeydestä ja vihan vallasta vapaana, mielensä halliten pidätykin elävän olennon tappamisesta, sellaisen ottamisesta mitä ei ole annettu, toisen ihmisen puolison tavoittelemisesta, väärästä puheesta ja toisen ihmisen johdattelemisesta tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
12. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, kun ihmisessä ei ole harhaluuloja, onko siitä hänelle hyötyä vai haittaa?”
”Hyötyä, kunnianarvoisa herra.”
”Eikö tämä ihminen harhaluuloista ja henkisen pimeyden vallasta vapaana, mielensä halliten pidätykin elävän olennon tappamisesta, sellaisen ottamisesta mitä ei ole annettu, toisen ihmisen puolison tavoittelemisesta, väärästä puheesta ja toisen ihmisen johdattelemisesta sellaiseen tilanteeseen, joka tuottaa vahinkoa ja kärsimystä pitkäksi ajaksi?”
”Näin on, kunnianarvoisa herra.”
13. ”Mitäpä ajattelette, kālāmalaiset, ovatko nämä taitavia vai taitamattomia toimintoja?”
”Taitavia, kunnianarvoisa herra.”
”Ovatko ne vääriä vai oikeita toimintoja?”
”Oikeita, kunnianarvoisa herra.”
”Moittivatko vai suosittelevatko viisaat niitä?”
”Suosittelevat, kunnianarvoisa herra.”
”Tuottavatko ne toteutettuina ja noudatettuina onnea?”
”Toteutettuina ja noudatettuina ne tuottavat onnea. Juuri näin on asianlaita.”
14. ”Niinpä, kālāmalaiset, kuten aiemmin sanoin teille, älkää antako uskonnollisten kirjoitusten resitoinnin, perinteisten uskomusten, kuulopuheiden, kirjanoppineiden todistuksen, viisastelun, mielikuvituksen, yleisen mielipiteen, väärien näkemysten miellyttävyyden, näennäisen todennäköisyyden tai askeettien ja opettajien arvovallan johtaa teitä harhaan. Mutta, hyvät kālāmalaiset, kun itse tiedätte, että tietyt opetukset toteutettuina ja noudatettuina johtaisivat hyvinvointiin ja onneen, niin silloin omaksukaa ne ja noudattakaa niitä jatkuvasti. Tästä syystä lausuin äskeiset sanat.”
15. ”Niinpä, hyvät kālāmalaiset, haluista, pahansuopuudesta ja harhaluuloista vapautunut, tiedostava ja tarkkaavainen jalo oppilas suuntaa ystävällisyyden, myötätunnon, myötäilon ja tasapuolisen tyyneyden täyttämän mielensä ensin yhteen ilmansuuntaan, sitten toiseen, kolmanteen ja neljänteen ilmansuuntaan. Samoin edelleen hän suuntaa mielensä korkeuksiin, syvyyksiin ja ympärilleen, kaikkeen, kaikkiin lajeihin ja olosuhteisiin. Hän suuntaa tasapuolisen tyyneyden täyttämän, avaran, laajentuneen, rajattoman, vihasta ja pahansuopuudesta vapautuneen mielensä koko maailmaan. Niinpä, kālāmalaiset, vihasta ja pahansuopuudesta vapautunut, tahraton ja puhdassydäminen jalo oppilas saavuttaa jo tässä elämässä neljä varmuutta seuraavasti:
16. ’Mikäli on olemassa tuonpuoleinen maailma, mikäli on olemassa hyvien ja pahojen toimintojen hedelmiä ja seuraamuksia, silloin ruumiin hajotessa kuoleman jälkeen tulen syntymään onnelliseen olotilaan, taivaalliseen maailmaan.” Tämä on hänen ensimmäinen varmuutensa.
’Vaikka ei olisikaan tuonpuoleista maailmaa eikä hyvien ja pahojen toimintojen hedelmiä eikä seuraamuksia, siitä huolimatta olen tässä elämässä vapautunut vihasta, pahansuopuudesta ja ahdistuksesta ja elän onnellisena.’ Tämä on hänen toinen saavutettu varmuutensa.
’Vaikka toiminnallani tahattomasti aiheuttaisinkin pahaa, silti en suunnittele kenellekään pahaa. Ellen tee pahaa, miten silloin voisin tuntea mielipahaa?’ Tämä on hänen kolmas saavutettu varmuutensa.
’Edelleen, jollen aiheuta pahaa toiminnallani, silloin pysyn molemmissa suhteissa, sekä tahattomasti että tietoisesti, ehdottoman puhtaana. ’Tämä on hänen neljäs saavutettu varmuutensa. Näin, hyvät kālāmalaiset, vihasta ja pahansuopuudesta vapautunut, tahraton ja puhdassydäminen jalo oppilas saavuttaa jo tässä elämässä nämä neljä varmuutta.”
17. ”Näin on, Mestari, näin on, Täydellinen. Vihasta ja pahansuopuudesta vapautunut, tahraton ja puhdassydäminen jalo oppilas saavuttaa jo tässä elämässä neljä varmuutta seuraavasti … jo tässä elämässä nämä neljä varmuutta.”
”Erinomaista, kunnianarvoisa herra, erinomaista. Tämä on kuin uudelleen nostaisi pystyyn kumoon kaadetun, tai paljastaisi kätkössä olleen, tai näyttäisi oikean tien eksyneelle tai sytyttäisi lampun pimeydessä, jotta ne joilla on silmät näkisivät. Juuri näin on Mestari valaissut meille totuuden monin eri tavoin. Kunnianarvoisa herra, me läsnä olevat vaellamme Mestariin, Dharmaan ja Sanghaan turvautuen. Hyväksyköön Mestari meidät maallikkoseuraajiksi. Otamme turvautumisen tästä päivästä lähtien elämämme loppuun saakka.”