Tae Hye sunimin (Mahapañña) käännös. Lainaus sallittu, jos lähde mainitaan. Aluperin julkaistu kirjassa Gothoni – Mahapañña: Buddhalaista viisautta, Gaudeamus, 1987.
l3a. Subhlti kysyi: ”Mestari, mikä on nimeltään tämä opetuspuhe ja millaisena minun tulisi pitää se mielessäni?” Mestari vastasi: ”Tämä opetuspuhe on nimeltään Tuolle puolen mennyt (transsendenttinen) viisaus (Viisauden täydellisyys) ja sellaisena sinun tulisi pitää se mielessäsi.”
Todellisuuden dialektinen luonne
”Miksi näin? Subhūti, juuri tuolle puolen menneestä viisaudesta Tathāgata on puhunut viisautena, joka ei ole mennyt tuolle puolen. Siksi sitä vain sanotaan tuolle puolen menneeksi (transsendenttiseksi) viisaudeksi.”
l3b. ”Mitä arvelet, Subhūti, onko olemassa dharmaa, josta Tathāgata on puhunut?”
Subhūti vastasi: ”Mestari, ei todellakaan ole dharmaa, josta Tathāgata on puhunut.”
l3c. Mestari sanoi: ”Mitä arvelet, Subhūti, kun ajattelet pölyhiukkasten määrää tässä tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävässä maailmanjärjestelmässä, onko niitä paljon?”
Subhūtii vastasi: ”Mestari, Täydellinen, paljon, valtavan paljon on pölyhiukkasia. Miksi näin? Tathāgata on puhunut pölyhiukkasista ei-hiukkasina. Siksi niitä vain sanotaan pölyhiukkasiksi. Myös maailmanjärjestelmistä Tathāgata on puhunut ei-järjestelminä. Siksi sitä vain sanotaan maailmanjärjestelmäksi.”
l3d. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, voiko Tathāgatan, arhatin, täydellisesti valaistuneen tunnistaa kolmestakymmenestäkahdesta yli-ihmisen tunnusmerkistä?”
Subhūti vastasi: ”Mestari, ei suinkaan Tathāgataa, arhatia, täydellisesti valaistunutta voi tunnistaa kolmestakymmenestäkahdesta yli-ihmisen tunnusmerkistä. Miksi näin? Koska Tathāgata on puhunut yli-ihmisen kolmestakymmenestäkahdesta tunnusmerkistä ei-merkkeinä. Siksi niitä vain sanotaan yli-ihmisen kolmeksikymmeneksikahdeksi tunnusmerkiksi.”
Tämän opetujsen erinomaisuus
13e. Mestari sanoi: ”Subhūti, oletetaan, että joku mies tai nainen luopuu joka päivä olemassaolon välähdyksistään, joita on yhtä paljon kuin hiekanjyviä Gangesvirrassa, ja hän tekee niin yhtä monta kertaa kuin on hiekanjyviä Gangesvirrassa. Oletetaan edelleen, että joku toinen ottaa tästä opetuspuheesta vaikkapa yhden ainoan nelirivisen säkeistön sekä opettaa havainnollisesti ja selittää sitä toisille. Silloin jälkimmäinen aiheuttaa toiminnallaan suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän.”
14a. Tuolloin dharman vaikutus liikutti kunnianarvoisan Subhūtin kyyneliin. Itkettyään hän sanoi Mestarille: ”Mestari, on ihmeellistä, Täydellinen, on erittäin ihmeellistä, kuinka hyvin Tathāgata on esittänyt tämän opetuspuheen niiden hyväksi, jotka ovat lähteneet parhaimmalle ja oivallisimmalle tielle. Sen avulla minussa on herännyt tieto. Mestari, koskaan aikaisemmin en ole kuullut tällaista opetuspuhetta. Erittäin suuren siunauksen saavat ne bodhisattvat, joissa tämän suutran opetuksen kuuleminen herättää todellisuuden mukaisen mielteen. Miksi näin? Todellisuuden mukainen mielle on itse asiassa ei-mielle. Siksi Tathāgata vain puhuu todellisuuden mukaisesta mielteestä,”
14b. ”Mestari, minun ei ole vaikea hyväksyä ja omaksua tätä opetuspuhetta. Myös ne olennot, jotka elävät tulevaisuudessa viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana ja jotka, Mestari, ottavat esiin tämän opetuspuheen, pitävät sen mielessään, lausuvat sitä, tutkivat sitä ja selittävät sitä yksityiskohtaisesti toisille, tulevat saamaan erittäin suuren siunauksen.”
14c. ”He eivät kuitenkaan pitäydy itseyden mielikuvaan eivätkä olentoa, sielua tai yksilöä koskevaan mielikuvaan. Miksi näin? Mestari, itseyden mielikuva ei itse asiassa olekaan mielikuva. Olentoa, sielua tai yksilöä koskevat mielikuvat eivät olekaan mielikuvia. Miksi? Koska buddhat, mestarit, ovat ylittäneet kaikki mielikuvat.
14d. Mestari sanoi kunnianarvoisalle Subhūtille: ”Niin on, Subhūti. Erittäin suuren siunauksen saavat ne olennot, jotka tämän suutran kuullessaan eivät hämmenny, eivät pelästy eivätkä kauhistu. Miksi näin? Subhūti., Tathāgata on opettanut tämän olevan korkeinta (parama) transsendenttista täydellisyyttä (pāramitā), toisin sanoen ei-täydellisyyttä. Mitä Tathāgata on sanonut korkeimmaksi täydellisyydeksi, sitä buddhat, mestarit nimittävät myös äärettömäksi. Siksi puhutaan korkeimmasta täydellisyydestä.”
Kärsivällisyys vailla itseyttä ja täydellinen sisäinen vapaus
14e. ”Edelleen, Subhūti, Tathāgatan kärsivällisyyden täydellisyys on itse asiassa ei-täydellisyyttä. Miksi näin? Subhūti, koska siihen aikaan kun Kaliṅgan kuningas viilteli lihaa jokaisesta jäsenestäni, silloin en pitäytynyt itseyden mielikuvaan enkä olennon, sielun tai yksilön mielikuvaan, en mihinkään mielikuvaan enkä ei-mielikuvaan. Miksi? Subhūti, jos siihen aikaan olisin pitäytynyt itseyden mielikuvaan, niin minulla olisi ollut myös mielikuva pahantahtoisuudesta. Samoin, jos olisin pitäytynyt olennon, sielun tai yksilön mielikuvaan, silloin minulla olisi ollut myös mielikuva pahantahtoisuudesta. Ylitiedollani muistan, että menneisyydessä viidessäsadassa syntymässä olen elänyt kärsivällisyyttä julistavana viisaana. Silloinkaan en ole pitäytynyt itseyden, olennon, sielun tai yksilön mielikuvaan, Subhūti, siksi vapauduttuaan kaikista mielikuvista bodhisattvan, suuren olennon, tulisi suunnata ajatuksensa äärimmäiseen ja täydelliseen valaistumiseen. Hänen tulisi synnyttää ajatus, joka ei tukeudu näkyviin muotoihin, ei ääniin, tuoksuihin, makuihin, ei mihinkään kosketettavaan eikä mielen kohteisiin, ei dharmaan eikä ei-dharmaan, joka siis ei ole riippuvainen mistään. Miksi näin? Mitkään tukeutumiskohteet eivät itse asiassa tarjoa tukea. Juuri tämän vuoksi Tathāgata opettaa, että bodhisattvan tulisi harjoittaa anteliaisuutta tukeutumatta mihinkään. Ei pidä harjoittaa anteliaisuutta tukeutuen näkyviin muotoihin, ääniin, tuoksuihin, makuihin, johonkin kosketettavaan tai mielen kohteisiin.”
Olentojen olemassaolo ja olemattomuus
14f. ”Edelleen, Subhūti, bodhisattvan tulisi näin harjoittaa anteliaisuutta kaikkien olentojen hyvinvointia ajatellen. Miksi näin? Subhūti, tämä mielikuva olennosta on itse asiassa ei-mielikuva. Nuo kaikki olennot, joista Tathāgata on puhunut, ovat itse asiassa ei-olentoja. Miksi? Koska Tathāgata puhuu todellisuuden mukaisesti, puhuu totta, puhuu siitä mikä on, eikä toisin. Tathāgata ei puhu virheellisesti.”
Totuus ja epätotuus
14g. ”Mutta kuitenkaan, Subhūti. Tathāgatan tuntemassa ja havainnollisesti opettamassa dharmassa ei ole totuutta eikä harhaakaan. Pimeään joutunut mies ei näe mitään. Juuri sellainen on kohteiden sekaan eksynyt bodhisattva, joka harjoittaa anteliaisuutta kohteiden sekaan eksyneenä. Yön vaihtuessa valoksi ja auringon noustua mies, jolla on silmät, näkee monenlaisia muotoja. Juuri sellainen on bodhisattva, joka ei ole eksynyt kohteiden sekaan ja joka harjoittaa anteliaisuutta tarrautumatta kohteisiin.”
Ansiokas toiminta ja sen seuraukset
14h. ”Edelleen, Subhūti, Tathāgata tuntee buddhatiedollaan, Tathāgata näkee buddhasilmällään, Tathāgata tuntee täydellisesti ne hyvät miehet ja naiset, jotka ottavat esiin tämän opetuspuheen, pitävät sen mielessään, lausuvat ja tutkivat sitä sekä selittävät yksityiskohtaisesti toisille. Subhūti, kaikki nämä olennot aiheuttavat ja saavat osakseen mittaamattoman ja laskemattoman määrän hyvää.”
15a. ”Lisäksi, Subhūti, jos joku nainen tai mies luopuu aamulla ollemassaolon välähdyksistään, joita on yhtä paljon kuin hiekanjyviä Gangesvirrassa, ja jos hän samoin luopuu olemassaolon välähdyksistään keskipäivällä ja illalla ja jos hän näin luopuu olemassaolon välähdyksistään useiden satojen tuhansien miljoonien miljardien maailmankausien ajan, ja jos toisaalta joku toinen kuullessaan tämän opetuspuheen ei hylkää sitä, niin jälkimmäinen saa osakseen suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän. Mitä sitten sanoisimmekaan hänestä, joka jäljennettyään opetuspuheen kirjallisesti opettelee sen, pitää sen mielessään, lausuu ja tutkii sitä sekä selittää yksityiskohtaisesti toisille?”
15b. ”Edelleen, Subhūti, tämä opetuspuhe ylittää ajattelun eikä sitä voi verrata mihinkään. Tathāgata on opettanut sen parhaimmalle, oivallisimmalle tielle lähteville olennoille. He ottavat esiin tämän opetuspuheen, lausuvat ja tutkivat sitä sekä selittävät yksityiskohtaisesti toisille. Tathāgata tuntee heidät buddhatiedollaan. Tathāgata näkee heidät buddhasilmällään. Tathāgata tuntee heidät täysin. Subhūti, kaikki nuo olennot saavat osakseen mittaamattomasti ja rajattomasti hyvää, niin paljon, että sitä on mahdoton kuvitella eikä sitä voi verrata mihinkään. Subhūti, kaikki nuo olennot ovat yhtäläisesti osallisia valaistumiseen. Miksi näin? Subhūti, ei ole mahdollista, että tätä opetuspuhetta kuulisivat olennot, joiden pyrkimys on alhainen tai sellaiset, jotka luulevat itseyttä, olentoa, sielua tai yksilöä todelliseksi. Myöskään olennot, jotka eivät ole antaneet bodhisattvalupausta, joko eivät kuule tätä opetuspuhetta tai eivät voi ottaa sitä esiin, pitää sitä mielessään eivätkä lausua tai tutkia sitä. Niin ei voi tapahtua.”
15c. ”Lisäksi, Subhūti, se paikka maan päällä, jossa tämä suutra esitetään, on deevojen, ihmisten ja asuroiden maailman palvonnan arvoinen, kunnioittavan ympärikiertämisen arvoinen. Se paikka maan päällä on kuin pyhäkkö.”
16a. ”Subhūti, kuitenkin niitä hyviä miehiä ja naisia, jotka ottavat esiin juuri nämä suutrat, pitävät ne mielessään, lausuvat ja tutkivat niitä sekä selittävät yksityiskohtaisesti toisille, halveksitaan ja nöyryytetään. Miksi näin? Näiden olentojen aikaisemmissa elämissä tekemät epäpuhtaat teot olisivat omiaan johtamaan heidät surkeisiin olotiloihin, mutta nöyryytyksen seurauksena he mitätöivät yhden elämän aikana aikaisempien elämäinsä epäpuhtaat teot ja saavuttavat buddhan valaistumisen.”
16b. ”Miksi näin? Subhūti, ylitiedollani muistan, että menneisyydessä kauan ennen Dīpaṅkara-Tathāgataa, arhatia, täydellisesti valaistunutta, lukemattomien, aivan lukemattomien maailmankausien kuluessa eli 84000 miljoonaa miljardia buddhaa, joita palvelin uskollisesti koskaan vieraantumatta heistä. Kuitenkin hyvän toimintani määrä tehdessäni tyytyväisiksi nuo buddhat ja mestarit koskaan vieraantumatta heistä verrattuna niiden hyvään toimintaan, jotka viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana, ottavat esiin juuri nämä suutrat, lausuvat ja tutkivat niitä sekä selittävät yksityiskohtaisesti toisille, ei ole edes sadasosaakaan jälkimmäisestä, ei tuhannetta osaa, ei sadatta tuhannetta osaa, ei kymmenettä miljoonatta osaa, ei sadatta miljoonatta osaa eikä edes sadatta tuhannetta miljoonatta osaa. Sitä ei voi kuvata numeroilla, murto-osilla, laskemisella, yhtälöillä, vertaamisella tai samankaltaisuudella.”
16c. ”Edelleen, Subhūti, jos selittäisin, kuinka suuren määrän hyvää nuo hyvät miehet ja naiset siihen aikaan aiheuttavat ja saavat osakseen, olennot sekoaisivat ja hämmentyisivät. Kuitenkin, Subhūti, koska Tathāgata on opettanut, että tämä opetuspuhe ylittää ajatuskyvyn, niin sen vaikutuksen voidaan olettaa olevan yhtälailla ajatuskyvyn ylittävä.”
Bodhisattvalupaus
17a. Kunnianarvoisa Subhūti kysyi Mestarilta: ”Mestari, kuinka bodhisattvan tielle lähtevän tulisi elää, kuinka edetä ja kuinka hallita ajatuksensa?”
Mestari vastasi: ”Subhūti, bodhisattvan tielle lähtevän pitäisi harjaantua ajattelemaan näin: ’Minun on johdatettava kaikki olennot nirvaanan tilaan, täydellisen nirvaanan lopulliseen vapautukseen, ja kuitenkaan, vaikka lukemattomia olentoja on näin johdatettu nirvaanaan, ei ainuttakaan olentoa ole silti johdatettu nirvaanaan’. Miksi näin? Jos bodhisattva pitäytyisi olentoa koskevaan mielikuvaan, häntä ei voitaisi kutsua bodhisattvaksi, valaistumisolennoksi. Myöskään ei voida kutsua bodhisattvaksi sellaista, joka pitäytyy sielua tai yksilöä koskevaan mielikuvaan. Miksi? Koskapa, Subhūti, bodhisattvan tielle lähtevä ei ole olemassa oleva olento.”
Bodhisattva Dīpaṅkara-buddhan oppilaana
I7b. ”Mitä arvelet, Subhūti, onko mitään sellaista, jonka Tathāgata eläessään Dīpaṅkara-Tathāgatan oppilaana olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena?”
Subhūti vastasi: ”Sikäli kuin ymmärrän Mestarin opetuksen, ei ole mitään sellaista, jonka Tathāgata eläessään Dīpaṅkara-Tathägatan oppilaan olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena.”
Mestari sanoi kunnianarvoisalle Subhūtille: ”Juuri niin, Subhūti, ei ole mitään sellaista, jonka Tathāgata eläessään Dīpaṅkara-Tathāgatan oppilaana olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena. Edelleen, Subhūti, jos Tathāgata olisi tuntenut jonkin sellaisen seikan, silloin Dīpaṅkara-Tathāgata ei olisi ennustanut minusta: ’Nuori braahmana, tulevana maailmankautena olet oleva Śākyamuni-niminen Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut’. Subhūti, koska siis ei ole mitään seikkaa, jonka Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut, olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena, siksi Dīpaṅkara-Tathāgata ennusti minusta: ’Nuori braahmana, tulevana maailmankautena olet oleva Śākyamuni-niminen Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut’.”
Bodhisattva uransa lopulla
17c. ”Miksi näin? Koskapa, Subhūti, Tathāgata merkitsee samaa kuin ’tosi sellaisuus’ (tathatā)”
17d. ”Subhūti, kuka tahansa, joka sanoisi Tathāgata, arhat, täydellisesti valaistunut, on tuntenut äärimmäisen ja täydellisen valaistumisen’, puhuisi virheellisesti ja todistaisi minusta väärin tarrautumalla olemattomaan. Miksi näin? Koskapa, Subhūti, ei ole mitään sellaista, minkä Tathāgata olisi tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena. Tathāgatan tuntema ja havainnollisesti opettama dharma ei ole totuutta eikä harhaakaan. Siksi Tathāgata sanookin, että kaikki dharmat ovat buddhadharmoja. Miksi? Koskapa, Subhūti, Tathāgata on puhunut kaikista dharmoista ei-dharmoina. Siksi niitä vain sanotaan buddhadharmoiksi.
17e. ”Subhūti, oletetaan, että on mies, jolla on suunnattoman suuri ruumis (dharmakāya, dharmahahmo).” Kunnianarvoisa Subhūti sanoi: ”Mestari, Tathāgata on puhunut miehen suunnattoman suuresta ruumiista ei-ruumiina. Siksi sitä vain sanotaan suunnattoman suureksi ruumiiksi.”
Bodhisattvan asenne tehtäväänsä
17f. Mestari sanoi: ”Näin on, Subhūti. Bodhisattvaa, joka sanoisi ’minä johdatan olentoja nirvaanaan’, ei pitäisi kutsua bodhi-olennoksi. Miksi näin? Subhūti, onko olemassa mitään olentoa nimeltä bodhisattva?” Subhūti vastasi: ”Ei todellakaan, Mestari, ei ole olemassa mitään olentoa nimeltä bodhisattva.” Mestari selitti: ”Subhūti, Tathāgata on puhunut olennoista ei-olentoina. Siksi niitä vain sanotaan olennoiksi. Tathāgata opettaa siis, että kaikki ilmiöt ovat vailla itseyttä. Ne eivät ole olentoja, sieluja eivätkä yksilöitä.”
17g. ”Jos joku bodhisattva sanoisi ’luon sopusointuisia buddhakenttiä’, häntä ei myöskään pitäisi kutsua bodhisattvaksi. Miksi näin? Subhūti, Tathāgata on puhunut buddhakenttien sopusoinnusta ei-sopusointuna. Siksi niitä vain sanotaan sopusointuisiksi buddhakentiksi.”
17h. ”Subhūti, Tathāgata nimittää bodhisattvaksi, suureksi olennoksi sellaista bodhisattvaa, joka ymmärtää, että ilmiöt ovat ytimettömiä.”
Buddhan viisi silmää
18a. ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgatalla fyysinen silmä?” Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, Tathāgatalla on fyysinen silmä.” Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgatalla taivaallinen silmä?” ”Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, Tathāgatalla on taivaallinen silmä,” Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgatalla viisauden silmä?” Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, Tathāgatalla on viisauden silmä,” Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgatalla dharmasilmä?” Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, Tathāgatalla on dharmasilmä.” Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgatalla buddhasilmä?” Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, Tathāgatalla on buddhasilmä.”
Buddhan ylitieto toisten ajatuksista
18b. Mestari sanoi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgata käyttänyt sanontaa ’niin monta hiekanjyvää kuin on Gangesvirrassa’?” Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, kyllä Tathāgata on puhunut hiekanjyvistä.”
Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, jos olisi olemassa yhtä monta Gangesvirtaa kuin suuressa Gangesvirrassa on hiekanjyviä, ja jos olisi yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin noissa joissa on hiekanjyviä, olisiko silloin maailmanjärjestelmiä paljon?” Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, kyllä maailmanjärjestelmiä olisi todella paljon.”
Mestari sanoi: ”Niin paljon olentoja kuin onkin näissä maailmanjärjestelmissä, tiedän viisaudessani niiden monenlaiset ajatuksenjuoksut. Miksi näin? Tathāgata on puhunut ajatuksenjuoksuista ei-juoksuina. Siksi niitä vain sanotaan ajatuksenjuoksuiksi. Miksi? Koskapa, Subhūti, mennyttä ajatusta ei voi havaita, tulevaa ajatusta ei voi havaita, nykyistä ajatusta ei voi havaita.”
Ansiokas toiminta
19. ”Mitä arvelet, Subhūti, jos joku hyvä mies tai nainen täyttäisi tämän tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävän maailmanjärjestelmän seitsemän lajin aarteilla ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, aiheuttaisiko sellainen hyvä mies tai nainen toiminnallaan suuren määrän hyvää?”
Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, paljon, todella paljon.” Mestari sanoi: ”Aivan niin, Subhūti, kyllä tuo hyvä mies tai nainen aiheuttaisi toiminnallaan suuren hyvyyden määrän, mittaamattoman ja laskemattoman määrän, Miksi näin? Tathāgata on puhunut hyvyyden määrästä ei-määränä. Siksi sitä vain sanotaan hyvyyden määräksi.”
Buddhan fyysinen ruumis
20a. ”Mitä arvelet, Subhūti, voidaanko Tathāgata tunnistaa hänen ruumiinsa erinomaisuudesta?” Subhūti vastasi: ”Ei todellakaan, Mestari, Tathāgataa ei voida tunnistaa hänen ruumiinsa erinomaisuudesta. Miksi näin? Mestari, Tathāgata on puhunut ruumiin erinomaisuudesta ei-erinomaisuutena. Siksi sitä vain sanotaan ruumiin erinomaisuudeksi.”
20b. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgata tunnistettavissa siitä, että hänessä ovat tunnusmerkit?” Subhūti vastasi: ”Ei todellakaan, Mestari, Tathāgataa ei voida tunnistaa hänessä olevista tunnusmerkeistä. Miksi näin? Tathāgata on selittänyt, että merkkien omaaminen on itse asiassa merkittömyyden omaamista. Siksi vain puhutaan merkkien omaamisesta.”
Buddhan opetus
21a. Mestari kysyi: ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko Tathāgata ’minä olen opettanut havainnollisesti dharmaa’?” Subhūti vastasi: ”Mestari, Tathāgata ei tosiaankaan ajattele ’minä olen opettanut havainnollisesti dharmaa’.”
Mestari selitti: ”Subhūti, kuka tahansa, joka sanoisi ’Tathāgata on opettanut havainnollisesti dharmaa’, puhuisi virheellisesti ja todistaisi minusta väärin tarrautumalla olemattomaan. Miksi näin? Koskapa, Subhūti, ei ole olemassa dharmaa, oppijärjestelmää, jota voitaisiin sanoa dharma-totuuden havainnolliseksi opettamiseksi.”
21b. Kunnianarvoisa Subhūti sanoi Mestarille: ”Mestari, onko oleva tulevaisuudessa viimeisenä aikakautena, viimeisen ajanjakson aikana, viimeisen 500-vuotiskauden aikana, hyvän opin rappeutumisen aikana olentoja, jotka kuultuaan tämän dharma-opetuksen luottavat siihen täysin?” Mestari vastasi: ”Subhūti, he eivät ole olentoja eivätkä ei-olentoja. Miksi näin? Subhūti, Tathāgata on puhunut kaikista olennoista ei-olentoina. Siksi niitä vain sanotaan olennoiksi.”
Buddhan dharma
22. ”Mitä arvelet, Subhūti, onko olemassa seikkaa, jonka Tathāgata on tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena?” Subhūti vastasi: ”Mestari, ei tosiaankaan ole olemassa mitään, jonka Tathāgata on tuntenut äärimmäisenä ja täydellisenä valaistumisena.”
Mestari sanoi: ”Niin on, Subhūti, juuri niin. Siinä ei voida tavoittaa edes pienintäkään (aṇu) seikkaa. Siksi juuri puhutaan äärimmäisestä (anuttara) ja täydellisestä valaistumisesta.”
23. ”Edelleen, Subhūti, se on itsensä kanssa identtinen ja täysin ristiriidaton. Siksi sitä sanotaan äärimmäiseksi ja täydelliseksi valaistumiseksi. Koska ei ole itseyttä, olentoa, sielua eikä yksilöä, äärimmäinen ja täydellinen valaistuminen on aina sama ja se tunnetaan kaikkien hyvien ominaisuuksien kokonaisuutena. Miksi näin? Subhūti, Tathāgata on selittänyt, että hyvät ominaisuudet ovat itse asiassa ei-ominaisuuksia. Siksi niitä vain nimitetään hyviksi ominaisuuksiksi.”
Verraton hyvä toiminta
24. ”Edelleen, Subhūti, jos joku nainen tai mies kokoaisi yhteen kasaan seitsemän lajin aarteita, kunnes niiden määrä olisi yhtä suuri kuin kaikkien Sumeruvuorten, vuorten kuninkaiden, tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävässä maailmanjärjestelmässä, ja sitten lahjoittaisi ne tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, ja jos toisaalta joku hyvä mies tai nainen ottaisi tästä Prajñāpāramitā-opetuspuheesta vaikkapa vain yhden nelirivisen säkeistön ja havainnollisesti opettaisi sitä toisille, niin hänen ansiokkaan toimintansa määrään verrattuna edellisen ansio ei olisi yhtä sadasosaakaan siitä, ei edes tuhannetta osaa, ei sadatta tuhannetta osaa, ei kymmenettä miljoonatta osaa, ei sadatta miljoonatta osaa eikä edes sadatta tuhannetta miljoonatta osaa. Niitä ei voi verrata toisiinsa lainkaan.”
Buddha vapauttajana ja vapautumisen luonne
25. ”Mitä arvelet, Subhūti, ajatteleeko Tathāgata ’minä olen vapauttanut olentoja’? Subhūti, kenenkään ei pitäisi otaksua niin. Miksi? Ei ole olemassa Tathāgatan vapauttamaa olentoa. Nimittäin, jos olisi joku Tathāgatan vapauttama olento, silloinhan Tathägatassa olisi tarrautumista itseyteen, olentoon, sieluun ja yksilöön. Subhūti, Tathāgata on puhunut itseyteen tarrautumisesta ei-tarrautumisena. Kuitenkin tyhmät tavalliset ihmiset ovat tarrautuneet itseyteen. Subhūti, Tathāgata on puhunut tyhmistä tavallisista ihmisistä ei-ihmisinä. Siksi heitä vain sanotaan tyhmiksi tavallisiksi ihmisiksi.”
Buddhan todellinen luonto
26a. ”Mitä arvelet, Subhūti, voidaanko Tathāgata tunnistaa hänessä olevista tunnusmerkeistä?” Subhūti vastasi: ”Ei todellakaan, Mestari.” Mestari sanoi: ”Juuri niin, Subhūti, jos Tathāgatan voisi tunnistaa hänessä olevista tunnusmerkeistä, silloinhan myös maailmanhallitsija olisi Tathāgata. Tathāgataa ei siis voida tunnistaa merkkien perusteella.” Kunnianarvoisa Subhūti sanoi Mestarille: ”Sikäli kuin ymmärrän Mestarin opetuksen, Tathāgataa ei voida tunnistaa hänessä olevista merkeistä.”
Lisäksi Mestari lausui seuraavat säkeet tässä yhteydessä:
”Turhia ovat niiden ponnistelut,
jotka näkevät minut muodostani ja
jotka seuraavat ääntäni.
Nuo ihmiset eivät minua näe.”
26b. ”Dharmasta pitäisi nähdä buddhat,
dharman olemuksesta saada opastus.
Kuitenkaan dharmaluontoa ei voi havaita,
eikä kukaan voi sitä kohteena tajuta.”
Hyvän toiminnan vaikutus
27. ”Mitä arvelet, Subhūti, onko Tathāgata tuntenut äärimmäisen ja täydellisen valaistumisen hänessä olevien tunnusmerkkien vuoksi? Ei, Subhūti, sinun ei pitäisi otaksua niin. Miksi? Koska Tathāgata ei varmastikaan olisi voinut tuntea äärimmäistä ja täydellistä valaistumista hänessä olevien tunnusmerkkien vuoksi. Subhūti, älköönkä kukaan sanoko minulle: ’Bodhisattvan tielle lähteneet ovat oivaltaneet ilmiön tuhoutumisen tai häviämisen’. Subhūti, sinun ei pitäisi otaksua niin. Miksi? Bodhisattvan tielle lähteneet eivät ole oivaltaneet minkään ilmiön tuhoutumista tai häviämistä.”
28. ”Edelleen, Subhūti, jos joku hyvä mies tai nainen täyttäisi seitsemän lajin aarteilla yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin Gangesvirrassa on hiekanjyviä ja sitten lahjoittaisi sen kaiken tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, — ja jos toisaalta bodhisattva toteuttaisi kärsivällisen myöntyvyyden ilmiöihin, jotka eivät itsessään ole mitään ja joita ei tuoteta, silloin tämä jälkimmäinen aiheuttaisi suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän. Lisäksi, Subhūti, bodhisattvan, suuren olennon, ei tulisi hankkia suurta hyvyyden määrää.”
Kunnianarvoisa Subhūti sanoi: ”Mestari, eikö tosiaankaan bodhisattvan, suuren olennon, tulisi hankkia suurta hyvyyden määrää?” Mestari selitti: ”Subhūti, tulisi hankkia, mutta ei tarrautua. Siksi vain sanotaan, että tulisi hankkia.”
29. ”Edelleen, Subhūti, kuka tahansa sanookin, että Tathāgata tulee tai menee, seisoo, istuu tai makaa, hän ei ymmärrä opetukseni merkitystä. Miksi näin? Koskapa, Tathāgataksi sanotaan sellaista, joka ei ole mennyt minnekään eikä tullut mistään. Siksi häntä vain sanotaan Tathāgataksi, arhatiksi, täydellisesti valaistuneeksi.”
Aineellinen maailma
30a. ”Edelleen, Subhūti, jos joku hyvä mies tai nainen jauhaisi yhtä monta maailmanjärjestelmää kuin tässä suuressa tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävässä maailmanjärjestelmässä on tomuhiukkasia niin hienoksi kuin ne voidaan jauhaa mittaamattomalla voimalla ja itse asiassa hienontaisi ne alkeishiukkasia muistuttavaksi massaksi, mitä luulet, Subhūti, olisiko se suunnaton määrä alkeishiukkasia?”
Subhūti vastasi: ”Kyllä, Mestari, juuri niin, Täydellinen, suunnaton olisi se alkeishiukkasten määrä. Miksi näin? Mestari, jos olisi ollut suunnaton määrä alkeishiukkasia, Mestari ei olisi kutsunut sitä suunnattomaksi määräksi alkeishiukkasia. Miksi? Tathāgata on puhunut alkeishiukkasten määrästä ei-määränä. Siksi sitä vain sanotaan alkeishiukkasten määräksi.”
30b. ”Edelleen Tathāgata on puhunut tuhat miljoonaa kolmimaailmaa käsittävästä maailmanjärjestelmästä ei-järjestelmänä. Siksi sitä vain sanotaan tuhat miljoonaa maailmaa käsittäväksi maailmanjärjestelmäksi. Miksi näin? Mestari, jos todella olisi maailmanjärjestelmä, silloin olisi myös tarrautumista aineelliseen kohteeseen. Tathāgata on puhunut aineelliseen kohteeseen tarrautumisesta ei-tarrautumisena. Siksi sitä vain sanotaan aineelliseen kohteeseen tarrautumiseksi.”
Mestari lisäsi: ”Lisäksi, Subhūti, tuo tarrautuminen aineelliseen kohteeseen on kielellinen sopimus, sanallinen ilmaisu vailla asiasisältöä. Se ei ole ilmiö eikä ei-ilmiö. Kuitenkin tyhmät, tavalliset ihmiset ovat tarrautuneet siihen.”
Näkemyksiä
31a. ”Entä, Subhūti, puhuisiko oikein sellainen, joka sanoisi, että Tathāgata on opettanut näkemystä itseydestä, näkemystä olennosta, näkemystä sielusta tai näkemystä yksilöstä?” Subhūti vastasi: ”Mestari, Täydellinen, todellakaan hän ei puhuisi oikein. Miksi? Tathāgata on selittänyt, että näkemys itseydestä on itse asiassa ei-näkemys. Siksi sitä vain sanotaan näkemykseksi itseydeksi.”
31b. Mestari sanoi: ”Niin on, Subhūti, että bodhisattvan tielle lähteneen tulee tuntea kaikki ilmiöt, tarkastella niitä ja syventyä niihin. Hänen tulee tuntea ne, tarkastella niitä ja syventyä niihin siten, ettei hän muodosta niistä mielikuvaa. Miksi näin? Subhūti, Tathāgata on puhunut ilmiön mielikuvasta ei-mielikuvana. Siksi sitä vain sanotaan mielikuvaksi ilmiöstä.”
Korkeimman tiedon avain
32a. ”Lopulta, Subhūti, jos bodhisattva, suuri olento, täyttäisi mittaamattomia ja laskemattomia maailmanjärjestelmiä seitsemän lajin aarteilla ja lahjoittaisi ne tathāgatoille, arhateille, täydellisesti valaistuneille, – ja jos toisaalta joku hyvä mies tai nainen ottaisi tästä Viisauden täydellisyyden opetuspuheesta vaikkapa yhden ainoan nelirivisen säkeistön, pitäisi sen mielessään, opettaisi sitä havainnollisesti, lausuisi ja tutkisi sitä sekä selittäisi yksityiskohtaisesti toisille, silloin jälkimmäinen aiheuttaisi toiminnallaan suuremman määrän hyvää, mittaamattoman ja laskemattoman määrän. Kuinka hän selittäisi sitä? Siten, ettei selittäisi. Siksi vain sanotaan, että hän selittäisi.
Tähtinä, pimeytenä, lampunvalona,
utukuvana, kastepisaroina, kuplana,
unena, salamanvälähdyksenä, pilvenä
– näin nähtäköön muodostumien maailma.”
Toinen loppu
32b. Näin puhui Mestari. Vanhempi munkki Subhūti, munkit ja nunnat, maallikkoveljet ja maallikkosisaret, kaikki bodhisattvat sekä koko deevojen, ihmisten, asuroiden ja gandharvojen maailma riemuitsi haltioissaan Mestarin opetuksesta.