1. Kun istutte mietiskelyssä, keskittäkää ja suoristakaa mielenne. Puhdistakaa itsenne ja avatkaa sydämenne. Pitäkää jalkanne ristissä lootusasennossa. Katselkaa ja kuunnelkaa sisäisesti: valppaina ja tietoisina vältätte velttouden ja levottomuuden. Jos jotain tulee mieleen, antakaa sen pudota pois.
2. Keskittykää tyynesti ja tarkkailkaa huolellisesti, oikealla tarkkaavaisuudella. Se, mikä on tietoinen istumisesta, on mieli; se, mikä katsoo sisäänpäin, on mieli. Se, mikä tuntee olemisen ja olemattomuuden, keskuksen ja reunat, sisäisen ja ulkoisen, on mieli. Tämä mieli on tyhjä mutta tietoinen, hiljainen mutta valaiseva. Kun se on täydellisen kirkas ja selkeä, se ei lankea uskomuksiin katoamisesta tai ikuisuudesta. Kun henkinen tietoisuus valaisee loisteellaan, erittelevä ajattelu ei ole väärää.
3. Nykyään on paljon harjoittajia, jotka istuvat ahkerasti mutta eivät oivalla. Heitä vaivaavat riippuvaisuus käsitteistä sekä tarrautuminen ennakkokäsityksiin ja vääriin näkemyksiin. Hämmentyneinä he kääntyvät pois todellisesta perustasta ja harjoittavat harhaisesti joko pelkkää hiljaisuutta tai jatkuvaa toiminnallisuutta. Siksi he eivät voi saavuttaa valaistumista.
4. Jos syvennytte ja kirkastatte mielenne siten, että olette erottamattomassa sopusoinnussa syntymättömän kanssa, tiedon peili puhdistuu ja mieli puhkeaa kukkaan. Loputtomat tarrautumiset ajatusrakennelmiin häviävät hetkessä, ja maailmankausien aikana kertynyt tietämättömyys haihtuu yhdessä väläyksessä.
5. Se on aivan kuin muistaisi jotain jo unohtunutta tai yhtäkkiä parantuisi sairaudesta. Sisällänne viriää ilo ja tiedätte tulevanne Buddhaksi. Silloin tiedätte, ettei mielen ulkopuolella ole erillistä Buddhaa.
6. Laajentakaa sitten harjoitusta valaistumisen mukaisesti: harjoituksen avulla oivallatte. Valaistumisoivallus pohjautuu mielen, Buddhan ja tajunnallisten olentojen ei-erillisyyteen. Tätä kutsutaan toisaalta yhtenäisen ymmärryksen ja yhtenäisen toiminnan samaadhiksi, toisaalta ponnistuksettomaksi poluksi.
7. Silloin voitte katsoa asioiden kääntöpuolta vieraantumatta aisteista ja kohteista. Hyväksykää kohtaamanne, niin olette vuorotellen sekä isännän että vieraan roolissa. Kun maailmankaikkeuden silmä on puhdas, nykyinen ja mennyt syntyvät uudelleen. Suoran havaitsemisen ylimaallinen kyky on saavutettu luonnollisesti. Siksi Vimalakīrti sanoo: ”Hiljaista istumista on osallistua seremonioihin
   poistumatta täydellisen lakkaamisen syvämietiskelystä.”
8. Tiedostakaa siis, että kuu näyttäytyy vedenpinnan ollessa tyyni ja että loisto on täydellinen, kun peili on puhdas. Mietiskelyistuminen on olennaista Tien opiskelijoille. Ilman sitä kierrätte kehää ja jäätte hukuksiin neljänlaisten olentojen samsaaraan.
9. Olen antanut tässä joitakin yleisluontoisia ohjeita auttaakseni teitä löytämään todellisen lähteen. Vaikka tämä on vaikeaa, en voi vaietakaan. Harjoittakaa tunnollisesti, niin tekin saavutatte ymmärryksen.
   (suomennos: Taehye sunim ja Antti Saarilahti)

Kaikki asiat saavat alkunsa yhdestä mielestä.  Kun yksi mieli on hiljaa, kaikki ilmennykset lakkaavat.  Mikä on itseä, mikä on muuta?  Koska tällöin ei ole minkäänlaista eriytymisestä, ei edes yhtä atomia voida määritellä.  Kun yksikään ajatus ei nouse, pääset siihen mikä edeltää syntymää ja mikä jää jäljelle “nahkakasan” (ruumiin) hajottua.  Käsittämättömän kirkastumisen piste, kokonainen ja osittumaton, vailla kulmia, reunaa ja jälkiä – sitä ei voida himmentää. Himmentämätöntä sanotaan luontaiseksi tiedoksi. Luontaisen tiedon aluetta sanotaan perussaavutukseksi – loppujen lopuksi ei ole mitään ulkopuolelta tulevaa saavutusta.  Vain tyhjää, avointa, hienovaraista tietoisuutta ilman kuvitelmia, todellista kaiutonta kuulemista.  Niinpä sanotaankin: “Se ei ole silmän ja korvan tavoitettavissa.”  Tämä on salaperäisen soinnun äärimmäinen ydin.  Siitä virtaa valo ja maailmankaikkeus heijastuu kauttaaltaan siinä – se on kaikki.  Paikattukaapuiset munkit ovat kokeneet omakohtaisesti näitä tiloja.  Olennaista on, että emme lainaa kenenkään toisen työkaluja, vaan oivallamme itse kirkkaasti.  Vain siten puutarhani taimet voivat kasvaa.

   Oivaltaessasi kaikkien asioiden tyhjyyden olet vapaa mielen kaikilla tasoilla ja läpäiset jokaisen atomin.  Alkuperäinen valovirta leviää kaikkialle ja sovellat sitä aina voimien ja olosuhteiden mukaisesti.  Kaikki minkä kohtaat on mietiskelyä – kaikkia asioita valaisevaa, tyhjää, yksinolevaa. Tuulen huminaa männyissä, kuun heijastusta vedessä, kirkasta sopusointua.  Mielesi ei harhaile etkä tarraudu ilmennyksiin.  Olennaista on olla sisäisesti tyhjä, avaramielinen ja vastata ulkoisiin ärsykkeisiin hämmentymättä.  Silloin olet kuin kevät joka antaa kukkien puhjeta, tai peili joka heijastaa kuvia; ja pauhaavien virtojen keskellä pysyt luonnostaan tyynenä.

Perinpohjaisesti rauhallisin mielin ja tyynesti eläen näet aikojen tyhjyyden; ei ole mitään ongelmallista, ei mitään esteitä.  Tyhjä, ehdoton ja säteilevä, kirkas ja täysin loistava – se on selvästi olemassa kautta aikojen eikä himmenny koskaan.  Jos tiedät asioiden laidan pelkällä päännyökkäyksellä, et seuraa syntymän ja kuoleman kiertoa etkä tarraudu sen enempää katoavaisuuteen kuin ikuisuuteenkaan.  Halutessasi muuttua sopivalla tavalla muunnut yhdessä miljardien ilmiöpaljouksien kanssa.  Halutessasi pysyä tyynenä peität kuin taivas ja tuet kuin maa – ilmaannut ja katoat, sulkeudut ja avaudut; kaikki riippuu sinusta.

Oikea tapa mietiskellä on se, että pelkästään istutaan liikkumatta hiljaisesti tarkkaillen.  Syventymällä saavutetaan tila, jossa ulkoiset syyt ja olosuhteet eivät huojuta.  Tyhjentynyt mieli avautuu ja vastaanottaa kaiken.  Sen heleys on ihmeellinen, se on tasapuolinen ja täsmällinen.  Sisäisesti ei ole kohteisiin takertuvia ajatuksia. 

Takertumatta avara mieli lepää itsessään eikä vajoa henkiseen pimeyteen.  Salaperäisen voiman avulla se vapautuu riippuvuuksista ja tulee täysin omaehtoiseksi.  Tämä hyvän olon tilan ei liity mitenkään tavanomaisiin tunteisiin – tulee vain antaa kaiken mennä ja olla tàysin riippumaton.  Se on äärimmäisen hienovarainen ja olennaisesti henkinen tila.  Kun oivallat sen alustavasti, et enää harhaile turhuuksien perässä, vaan hallitset itsesi aina tyynesti, minne tahansa menetkin.  Koska se on täysin puhdas, se on kirkkaan valoisa.  Koska se on valoisa, se läpäisee kaiken.         

Bodhidharma oli noin vuosina 430-530 jaa. elänyt intialainen dhyāna-mestari, joka meni Kiinaan ja josta sai alkunsa mahāyānan meditaatiokoulukunta (chan/seon/zen).

Bodhidharma: Mahāyānan tielle astumisen kaksi polkua

On monia tapoja astua Tielle, mutta pohjimmiltaan polkuja on vain kaksi. Toinen on ydinopetuksen polku ja toinen harjoituksen polku. Tielle astuminen ydinopetuksen polkua pitkin tarkoittaa Tien ymmärtämistä opetusten avulla ja syvää luottamusta siihen, että kaikilla olennoilla on sama todellinen luonto, vaikkakaan se ei ilmene, koska se on harhojen pölyn peittämä. Jos hylkää harhat ja palaa todelliseen, syventyy seinämietiskelyyn[1] erottelematta itseä ja toisia tai pyhää ja maallista, järkkymättä ja horjumatta, eikä seuraa sokeasti kirjoitettuja opetuksia, silloin on välittömästi hiljaisessa sopusoinnussa ydinopetuksen kanssa. Ei-toiminta vailla erottelua on astumista Tielle ydinopetuksen polkua pitkin.

Tielle astuminen harjoituksen polkua pitkin käsittää neljä olennaista harjoitusta, joiden piiriin kaikki muut harjoitukset kuuluvat. Mitä nämä neljä ovat? Ensimmäinen on vastoinkäymisten kestäminen. Toinen on ehdollisuuteen sopeutuminen. Kolmas on ei minkään tavoitteleminen ja neljäs Dharman mukaisesti eläminen.

Ensimmäinen harjoitus on vastoinkäymisten kestäminen. Kärsimystä kohdatessaan Tien kulkijan tulisi ajatella: ”Lukemattomien kalpojen ajan olen etääntynyt olennaisesta, keskittynyt pinnalliseen, ajelehtinut olemassaolon virroissa ja toiminut vihan vallassa. Ääretön on aiheuttamani kärsimyksen määrä. Vaikken enää toimi taitamattomasti, aiempien tekojeni karmallinen kasauma kantaa hedelmää. Ei kukaan deeva eikä ihminen voi nähdä, milloin seuraukset ilmaantuvat. Hyväksyn tämän tyynesti ja valittamatta.” Suutrassa sanotaan: ”Älä masennu kärsimyksestä, koska sille on syynsä.” Tämän oivaltava mieli on sopusoinnussa ydinopetuksen kanssa, ja silloin vastoinkäymisten mietiskely on keino astua Tielle. Siksi tätä harjoitusta sanotaan vastoinkäymisten kestämiseksi.

Toinen harjoitus on ehdollisuuteen sopeutuminen. Kaikki olennot ovat riippuvaisia ehdollisista olosuhteista ja vailla omaa, erillistä olemusta. Niin kärsimys kuin onnikin kumpuavat olosuhteista. Suuret saavutukset ja kunnia ovat aiemman karmamme tulosta, mutta olosuhteiden muuttuessa nekin katoavat. Miksi siis iloita niistä? Vaikka menestys ja häviö vaihtelevat olosuhteiden mukaan, mieli ei kasva eikä vähene. Ne joita nautinnon tuulet eivät liikuta, ovat Tien hiljaisia kulkijoita. Siksi tätä harjoitusta sanotaan ehdollisuuteen sopeutumiseksi.

Kolmas harjoitus on ei minkään tavoitteleminen. Maailman ihmiset ovat eksyksissä ja kaipaavat kaiken aikaa jotakin. Tätä kutsutaan tavoitteluksi. Viisas herää totuuteen ja kääntyy pois maallisesta. Mieli tyynenä hän ei pyri mihinkään. Muodot muuttuvat ajan myötä ja kaikki maailman lukuisat asiat ovat tyhjiä: mikään ei ole haluamisen arvoista. Hyveellisyys ja mielenpimeys seuraavat jatkuvasti toinen toisiaan. Eläminen kolmimaailmassa[2] on kuin asuisi palavassa talossa, ja kehossa oleminen on kärsimystä. Kuinka kehollinen olento voisikaan saavuttaa rauhan? Tämän oivaltava luopuu kaikista olemismuodoista, lopettaa kuvittelun ja tavoittelun. Suutrassa sanotaan: ”Tavoitteleminen on kärsimystä, tavoittelemattomuus on autuutta.” Tavoittelun lopettaminen on todellista Tien harjoittamista. Siksi tätä harjoitusta sanotaan ei minkään tavoittelemiseksi.

Neljäs harjoitus on Dharman mukaisesti eläminen. Dharma on alkuperäisen luonnon puhtauden näkemistä, sen oivaltamista, että kaikki lukuisat ilmiöt ovat tyhjiä. Ei ole epäpuhtauksia, ei takertumista, ei tätä eikä tuota. Suutrassa sanotaan: ”Dharmassa ei ole olentojen paljoutta, koska se ei ole olentojen paljouden tahraama. Dharmassa ei ole itseyttä, koska se ei ole itseyden tahraama.” Viisas, joka ymmärtää tämän totuuden, elää Dharman mukaisesti. Dharman ydin on omistamattomuus, ja siksi viisas on valmis antamaan pois kehonsa, elämänsä ja omaisuutensa katumusta tuntematta. Tukeutumatta ja takertumatta mihinkään hän oivaltaa, että niin lahja, lahjoittaja kuin vastaanottajakin ovat tyhjiä. Poistaakseen mielen epäpuhtaudet hän opettaa muita olentoja tarrautumatta kuitenkaan muotoon. Näin harjoittamalla hän sekä auttaa toisia että kunnioittaa syvästi valaistumisen Tietä. Anteliaisuuden ohella hän harjoittaa myös viittä muuta täydellisyyttä[3]. Vapautuakseen harhoista hän harjoittaa kuutta täydellisyyttä harjoittamatta itse asiassa mitään. Juuri tätä tarkoittaa Dharman mukaisesti eläminen.

[1] Seinämietiskely: sananmukaisesti puhutaan ”seinäkontemplaatiosta” (壁观 bìguān).  Sanalla ”seinäkontemplaatio” on useita merkityksiä: 1) mietiskely istuen seinään päin; 2) kontemplaatio/meditaatio liikkumattomana ja sisäisesti lujana kuin seinä; 3) kontemplaatio/meditaatio, jonka voima poistaa kaikki seinät (sisäiset esteet ja erottelevat käsitteet).

[2] Halujen, puhtaiden muotojen ja ei-muodon maailmat.

[3] Eettisyys, tarmo, kärsivällisyys, mietiskely ja viisaus.

(suomennos:  munkki Taehye ja Antti Dharmamitra)

Korealainen munkki Bopjong sunim (1932 – 2010) oli omassa maassaan suosittu ja arvostettu kirjoittaja, ajattelija ja henkinen opettaja. Hänen teksteistään huokuva maanläheisyys ja syvällinen buddhalaisten opetusten ymmärrys on ollut vuosikymmenien ajan suurena inspiraation lähteenä kaikille Korean kansankerroksille. Bopjong sunim eli suuren osan munkkielämästään vuoristojen kaukaisissa erakkomajoissa poissa kaupunkien hälinästä. Elämä vuorten yksinäisyydessä näkyy myös hänen kirjoituksiensa runsaassa luontoon liittyvässä kuvastossa ja vertauksissa. Bopjong sunimin kirjoitusten punaisena lankana on ajatus ”ei-omaisuudesta”; hän korosti jatkuvasti sitä kuinka tärkeää on luopua itselle tarpeettomista asioista ja tyytyä pieniin ja yksinkertaisiin toiveisiin ja omaisuuteen. Bopjong sunim ei kuitenkaan ollut pelkästään kirjailija vaan myös tarkoin ohjesäännöstöä noudattava munkki joka harjoitti ahkerasti mietiskelyä. Hänen mietiskelyssä nousseista oivalluksista saamme kenties jonkilaisen häivähdyksen näiden seuraavien, lyhyiden opetustekstien myötä. Kaikki tekstit on käännetty ja julkaistu oikeuksien hallitsijoiden luvalla.

Lootuslehden viisaus

Kun vesipisarat täyttävät lootuskukan lehden,
se heiluu hetken yhdessä jokaisen pisaran kanssa.
Ja kun vettä on kertynyt lehdelle riittävästi,
Se kaataa kristallinkirkkaan sisältönsä pois
ilman epäröintiä tai tarrautumista.

Sama ilmiö toistuu veden pudotessa alemmille lehdille,
ja lopulta lootuskukka tyhjentää itsensä lampeen.

Tarkkailtuani tätä ilmiötä ei-mielellä, ajattelin:
”Lootuskukka kannattelee painoa vain sen verran kuin jaksaa.
Hiemankin enemmän, ja se kaataa kaiken kokonaan pois!”
Olin täysin tyrmistynyt tälläisestä viisaudesta.

Mutta jos lootuskukka alkaisi ahnehtia vettä,
sen terälehdet repeäisivät tai varsi katkeaisi.
Elämisen periaate tässä maailmassa on täysin samankaltainen.

Lähellä maata

Niihin aikoihin kun aurinko laskee vuorten taakse ja varjot pitenevät, minä heitän kengät pois jaloista ja menen avojaloin kasvimaalle. Auringonlaskun aikaan tehtävä rikkaruohojen kitkeminen on tällä hetkellä päivittäistä työtä erakkomajassa. Voiko paljaiden jalkojen alla tuntuvaa mullan kosketusta verrata mihinkään? Maan läheisyydessä eläminen on elävän maailmankaikkeuden hyväksymistä.
Elämän silmut versovat mullasta. Ollessamme lähellä maata voivat elämän juuret juurtua lujaan maaperään. Pyri siis elämään maan läheisyydessä. Innotonta ja monimutkaista kaupunkiaavikkoa on mahdollista paeta.
Maa on meidän ikuinen äitimme; me kasvatamme ruokamme maassa ja rakennamme kotimme sen päälle. Elämän aikana kävelemme pystysuorassa maan pinnalla, ja lopulta kuollessamme käymme makuulle maan pinnan alle ja muutumme mullaksi. Sellaista elämä on.
Maa ei ole ainoastaan ravintomme lähde. Se myös opettaa meitä. Siemen juurtuu, nuppu versoo, ja pian lehdet ja oksat avautuvat kantaen kukkia ja hedelmiä. Itämisen tapahtumat avaavat silmämme näkymättömän valtakuntaan.
Jos elämme maan läheisyydessä yksinkertaisina ja nöyrinä, voimme oppia maaäidin hyveitä: luottamusta ja kärsivällisyyttä. Maa ei valehtele, eikä siellä ole kiirettä tai sekasortoa.
Elämä ei pysty kukoistamaan betonissa, teräsrakenteissa eikä asfaltissa. Kaupunkielämä menee jopa niin pitkälle, että se kieltäytyy kuulemasta sateen luonnollista ääntä. Mutta maa hyväksyy sateen äänineen. Silloin kun ihmiset kuulevat sateen äänen heidän mielensä puhdistuvat ja tyyntyvät; aivan kuin he palaisivat takaisin omaan kotikyläänsä.
Mutta on vielä niin paljon muutakin! Ota kenkäsi ja sukkasi pois jaloista ja kokeile, miltä möyhitty kasvimaa tuntuu paljaiden jalkojen alla. Koeta tuntea maan tuoksu. Tämä on todellista onnellisuutta.
Onnen avaimet
Meidän pitää varoa tekemästä kompromisseja itsemme kanssa, ei niinkään maallisen maailman kanssa. Meidän täytyy oppia olemaan itse omia opettajiamme.

Kun takerrumme johonkin asiaan ja alamme pitämään yksin sitä maailman keskipisteenä, jämähdämme täysin toimintakyvyttömiksi. Me ikään kuin juutumme suon silmäkkeeseen, muuttuen sameaksi, ummehtuneeksi ja pahanhajuiseksi kuin suon vesi.

Tarpeettomien tarrautumien hylkääminen ja niiden kokonaan taaksensa jättäminen on elämistä todellisen itsen mukaisesti. Sellainen elämä on jatkuvasti itseään uudistavaa. Me voimme uudistua silloin kun vapautamme itsemme kuluneista naamioistamme, rajoistamme ja ajatuksistamme.

Vaikka olisimme kuinka köyhiä tahansa, mielemme on arvokas lahja jonka voi jakaa toisten kanssa. Kun jaamme mielen syvimmän olemuksen, materiaaliset asiat seuraavat perässämme kuin varjo. Tällä tavoin elämä voi muuttua yltäkylläisemmäksi.

Maailmallisen ajattelutavan mukaan mitä enemmän annat, sitä vähemmän sinulle itselle jää. Mutta henkisestä näkökulmasta sinusta tulee sitä varakkaampi, mitä enemmästä luovut.

Materiaalisen yltäkylläisyyden keskellä on helppo ajautua väärille poluille. Puhtaan kieltäymyksen avulla voimme vaalia oikeamielistä henkeä ja tyynnyttää mielemme.

Onnellisuus ei löydy omistamiemme tavaroiden määrästä vaan siitä, kuinka pitkälle voimme luopua asioista joita emme tarvitse. Kuten vanha sanonta kuuluu, ”Jos vertaa itseään rikkaaseen, ei mikään koskaan riitä. Mutta jos vertaa itseään köyhään, omistaa aina liian paljon.” Ainoastaan omasta itsestä voi löytää sen perustavanlaatuisen menetelmän, jolla onnellisuus saavutetaan.

Jos tarvitset jotain asiaa vain yhden, niin yksi sitä myös riittää. Jos otat kaksi, menetät viime kädessä myös ensimmäisen. Pahimmillaan ihmiset jäävät omaisuutensa vangeiksi. Aivan kuin he jäisivät jumiin kaikkein ahtaimpaan ja pimeimpään luolaan mieli niin suljettuna, ettei siinä ole edes neulan mentävää reikää.

Tulee oppia olemaan tyytyväinen pieniin ja vähäisiin asioihin. Se on todellisen köyhyyden hyvettä.

Sanotaan, että maailmankaikkeus on kuin magneetti. Mielemme ollessa synkkä ja iloton, synkät ja ilottomat asiat parveilevat ympärillämme.

Kun mielemme on kirkas ja elämme positiivisesti ajatellen ja täynnä toivoa, tulvivat kirkkaat energiat meitä kohden luoden valoa ja loistoa elämäämme.

Tie mietiskelyyn

1.

Ihmisen mieli tulee luonnostaan tyyneksi, selkeäksi ja kirkkaaksi silloin kun se on täysin vapaa rajoitteista, silloin kun se on puhtaasti keskittynyt ja syventynyt.

Aivan kuten syöminen, juominen, nukkuminen, opiskelu ja harrastukset, myös mietiskely on yksi osa elämäämme. Mietiskelyssä tehtävämme on tarkkailla sisäisesti ja ulkoisesti, huomioida yksityiskohtaisesti tapamme toimia päivittäisessä elämässä, sekä nähdä muutokset sisältämme nousevissa tuntemuksissa, puheessa ja teoissa.

Aivan kuin hiljaa katselisi virtaa joen varrelta, vain jatkuvasti tarkkaillen.

Mietiskely on kuin musiikkia ilman ääntä. Mietiskely on jättiläismäinen hiljaisuus,
missä tarkkailija on kadonnut.

Mietiskely on aina uutta ja raikasta, sillä mietiskelyllä itsessään ei ole jatkuvuutta.

Ajankulkua ei voi keskeyttää. Aivan kuten juuri sytytetyn kynttilän liekki ei ole enää sama liekki kuin hetki sitten, samoin tämänpäiväinen mietiskely ei ole eilisen mietiskelyn kaltaista. Mietiskely on aina uutta ja raikasta kuin virtaava vesi.

Millainen olemassaolon muoto minä olen? Hiljaisuuden vallitessa minun tulee kysyä tätä itseltäni aina uudelleen ja uudelleen. Vastaus piilee itse kysymisessä. Jos sinulla ei ole aikaa tutkia itseäsi aina silloin tällöin, muuttuu mielesi hylätyksi joutomaaksi.

Mietiskele! Sen voima vahvistaa elämääsi.

2.

Mietiskely on mielen avaamista, huomion kiinnittämistä ja tarkkailua. Jos rauhoitat ajatuksissasi vellovat kärsimykset ja mielesi on täysin avoin, valon ja äänen kaltainen, voivat tasainen tyyneys ja onnellisuus vallita sisimmässäsi. Mistä oivaltaminen tulee? Se ei tule ulkopuoleltasi, oivallus on sisimmässä kukoistava kukka. Jos et vapauta itseäsi älyllisen uteliaisuuden ulottuvuudesta ja syvenny henkiseen etsinnän piiriin, ei heräämisen kukka voi kukkia.

Todellisen tiedon idut voivat versoa sanoja edeltävässä hiljaisuudessa.

Älä kuvittele löytäväsi mitään itsesi ulkopuolelta. Tänä keväänä kaiken taivaan alla olevan elävän versoessa, tulee meistä jokaisen tarkkailla sisäistä ääntään. Tuon tarkkailun myötä sinun tulee avata uusi sivu elämässäsi.

Kääntänyt Vajramitra (Juha Lamminaho)