Buddhan ajallisesti toinen opetus
Näin olen kuullut.
Kerran Kunnioitettu oleili Varanasin Metsäkaurispuistossa lsipatanalla. Tuolloin hän lausui viidelle munkille:
“Munkit, hahmo ei ole itseys. Jos hahmo olisi itseys, tämä hahmo ei alentuisi sairaudelle. Olisi mahdollista sanoa hahmosta: ‘Olkoon tämä hahmo tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska hahmo ei ole itseys, hahmo alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa hahmolle: ‘Olkoon tämän hahmo tuollainen. Älköön se olko tällainen.’
Munkit, tuntemus ei ole itseys. Jos tuntemus olisi itseys. tämä tuntemus ei alentuisi sairaudelle. Olisi mahdollista sanoa tuntemuksesta: ‘Olkoon tämä tuntemus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska tuntemus ei ole itseys, tuntemus alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tuntemukselle: ‘Olkoon tämän tuntemus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’
Munkit, mielle ei ole itseys. Jos mielle olisi itseys, tämä mielle ei alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa mielteestä: ‘Olkoon tämä mielle tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska mielle ei ole itseys, mielle alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa mielteelle: ‘Olkoon tämän mielle tuollainen. Älköön se olko tällainen.’
Munkit, tahtomus ei ole itseys. Jos tahtomus olisi itseys, tämä tahtomus ei alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa tahtomuksesta: ‘Olkoon tämä tahtomus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska tahtomus ei ole itseys, tahtomus alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tahtomukselle: ‘Olkoon tämän tahtomus tuollainen. Älköön se olko tällainen.’
Munkit, tajunta ei ole itseys. Jos tajunta olisi itseys, tämä tajunta ei alentuisi sairaudelle, olisi mahdollista sanoa tajunnasta: ‘Olkoon tämä tajunta tuollainen. Älköön se olko tällainen.’ Koska tajunta ei ole itseys, tajunta alistuu sairaudelle. Ei ole mahdollista sanoa tajunnalle: ‘Olkoon tämän tajunta tuollainen. Älköön se olko tällainen.’
Munkit, mitä arvelette: Onko hahmo pysyvä vai pysymätön?’ “Pysymätön, Kunnioitettu.” “Entä onko pysymätön levollinen vai levoton’?.” ”Levoton, Kunnioitettu.” “Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä’?” “Ei, Kunnioitettu.” Munkit, mitä arvelette: Onko tuntemus pysyvä vai pysymätön?” “Pysymätön, Kunnioitettu.” “Entä onko pysymätön levollinen vai levoton’?” “Levoton, Kunnioitettu.” “Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ”Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä’?” “Ei, Kunnioitettu.” Munkit, mitä arvelette: Onko mielle pysyvä vai pysymätön?” “Pysymätön, Kunnioitettu.” “Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” “Levoton, Kunnioitettu.” “Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: “Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä’?” “Ei, Kunnioitettu.” Munkit, mitä arvelette: Onko tahtomus pysyvä vai pysymätön’?’ “Pysymätön. Kunnioitettu.” “Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” “Levoton, Kunnioitettu.” “Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ‘Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä’?” “Ei, Kunnioitettu.” Munkit, mitä arvelette: Onko tajunta pysyvä vai pysymätön?” “Pysymätön, Kunnioitettu.” “Entä onko pysymätön levollinen vai levoton?” “Levoton, Kunnioitettu.” “Entä onko paikallaan sanoa pysymättömästä, levottomasta ja muutoksenalaisesta: ‘Tämä on minun. Tämä on itseyteni. Tämä olen minä’?” “Ei, Kunnioitettu.”
“Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen hahmo on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ‘Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tuntemus on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ‘Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt. tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen mielle on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ‘Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tahtomus on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ‘Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’ Munkit, siispä kaikki mennyt, tuleva tai nykyinen, sisäinen tai ulkoinen, alhainen tai ylevä, tavallinen tai jalostunut, jokainen tajunta [~ tajunnantila?] on nähtävä todenmukaisesti oikein erottaen: ‘Tämä ei ole minun. Tämä ei ole itseyteni. Tämä ei ole minä.’
Munkit, näin havaiten ariyoiden hyvin opetettu oppilas varttuu tarrautumatta hahmoon, varttuu tarrautumatta tuntemukseen, varttuu tarrautumatta miellteeseen, varttuu tarrautumatta tahtomukseen, varttuu tarrautumatta tajuntaan. Tarrautumattomana hänestä tulee haluja omaamaton. haluja omaamattomana hän on kokonaan vapautunut, kokonaan vapautuneena omataan tieto täydellisesti vapautumisesta. Hän tietää: ‘Syntymä on lakannut. Pyhä elämä on viety päätökseen. Velvollisuus on täytetty. Ei ole enää joksikintulemista”
Noin Kunnioitettu opetti. Kiitollisina munkkiviisikko riemuitsi hänen sanoistaan. Tämän opetuksen aikana munkkiviisikon tarrautumaton mieli vapautui täysin epäpuhtauksista.