Satipatthana Sutta
Jälkimmäinen osa
Tae Hye sunimin (Mahapañña) käännös. Lainaus sallittu, jos lähde mainitaan. Aluperin julkaistu kirjassa Gothoni – Mahapañña: Buddhalaista viisautta, Gaudeamus, 1987.
2. Tuntemusten tarkkailu
”Munkit, miten munkki elää tarkkaillen tuntemuksia tuntemuksina? Kokiessaan miellyttävän tuntemuksen munkki tietää ’koen miellyttävän tuntemuksen’. Kokiessaan epämiellyttävän tuntemuksen hän tietää ’koen epämiellyttävän tuntemuksen’. Kokiessaan neutraalin tuntemuksen hän tietää ’koen neutraalin tuntemuksen’. Kokiessaan miellyttävän maallisen tuntemuksen hän tietää ’koen miellyttävän maallisen tuntemuksen’. Kokiessaan miellyttävän henkisen tuntemuksen hän tietää ’koen miellyttävän henkisen tuntemuksen’. Kokiessaan epämiellyttävän maallisen tuntemuksen hän tietää ’koen epämiellyttävän maallisen tuntemuksen’. Kokiessaan epämiellyttävän henkisen tuntemuksen hän
tietää, koen epämiellyttävän henkisen tuntemuksen’. Kokiessaan neutraalin maallisen tuntemuksen hän tietää ’koen neutraalin maallisen tuntemuksen’. Kokiessaan neutraalin henkisen tuntemuksen hän tietää ’koen neutraalin henkisen tuntemuksen’.”
”Näin hän tarkkailee tuntemuksia tuntemuksina, joko sisäisesti tai ulkoisesti tai sekä sisäisesti että ulkoisesti. Hän tarkkailee tuntemusten ilmenemistä, tarkkailee tuntemusten lakkaamista, tarkkailee sekä tuntemusten ilmenemistä että lakkaamista. Oivaltavuuden ja tarkkaavaisuuden seurauksena hänellä on selvä tietoisuus ’tämä on tuntemusta’. Hän elää riippumattomana, tarrautumatta mihinkään maailmassa. Juuri näin munkki elää tarkkaillen tuntemuksia tuntemuksina.”
3. Mielen tarkkailu
”Munkit, miten munkki elää tarkkaillen mieltä mielenä? Harjoittaessaan munkki tietää pyyteellisen mielen pyyteelliseksi, pyyteettömän mielen pyyteettömäksi, vihaisen mielen vihaiseksi, vihattoman mielen vihattomaksi, harhaluuloisen mielen harhaluuloiseksi, harhaluulottoman mielen harhaluulottomaksi, samean mielen sameaksi, hajanaisen mielen hajanaiseksi, kehittyneen mielen kehittyneeksi, kehittymättömän mielen kehittymättömäksi, ylitettävän mielen ylitettäväksi, ylittämättömän mielen ylittämättömäksi, keskittyneen mielen keskittyneeksi, keskittymättömän mielen keskittymättömäksi, vapautuneen mielen vapautuneeksi, vapautumattoman mielen vapautumattomaksi.”
”Näin hän tarkkailee mieltä mielenä, joko sisäisesti tai ulkoisesti tai sekä sisäisesti että ulkoisesti. Hän tarkkailee mielen tapahtumien ilmenemistä, tarkkailee mielen tapahtumienn lakkaamista, tarkkailee sekä mielen tapahtumien ilmenemistä että lakkaamista. Oivaltavuuden ja tarkkaavaisuuden seurauksena hänellä on selvä tietoisuus ’tämä on mieltä’. Hän elää riippumattomana, tarrautumatta mihinkään maailmassa. Juuri näin munkki elää tarkkaillen mieltä mielenä.”
4. Ilmiöiden (lainalaisuuksien) tarkkailu
”Munkit, miten munkki elää tarkkaillen ilmiöitä ilmiöinä?”
4.a. Viisi estettä
”Munkki tarkkailee viiden esteen ilmiöitä ilmiöinä. Miten hän siis tarkkailee viiden esteen ilmiöitä ilmiöinä? Kun hänessä on aistihalua, hän tietää ’minussa on aistihalua’. Kun hänessä ei ole aistihalua, hän tietää ’minussa ei ole aistihalua’. Hän tietää, miten aistihalu saa alkunsa. Hän tietää, miten ilmennyt aistihalu hylätään. Hän tietää, miten hylätty aistihalu ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Kun hänessä on pahansuopuutta, hän tietää ’minussa on pahansuopuutta’. Kun hänessä ei ole pahansuopuutta, hän tietää ’minussa ei ole pahansuopuutta’. Hän tietää, miten pahansuopuus saa alkunsa. Hän tietää, miten pahansuopuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty pahansuopuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Kun hänessä on velttoutta, hän tietää ’minussa on velttoutta’. Kun hänessä ei ole velttoutta, hän tietää ’minussa ei ole velttoutta’. Hän tietää, miten velttous saa alkunsa. Hän tietää, miten ilmennyt velttous hylätään. Hän tietää, miten hylätty velttous ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Kun hänessä on levottomuutta ja huolestuneisuutta, hän tietää ’minussa on levottomuutta ja huolestuneisuutta’. Kun hänessä ei ole levottomuutta eikä huolestuneisuutta, hän tietää ’minussa ei ole levottomuutta eikä huolestuneisuutta’. Hän tietää, miten levottomuus ja huolestuneisuus saavat alkunsa. Hän tietää, miten ilmennyt levottomuus ja huolestuneisuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty levottomuus ja huolestuneisuus eivät ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Kun hänessä on epäilevyyttä, hän tietää ’minussa on epäilevyyttä’. Kun hänessä ei ole epäilevyyttä, hän tietää ’minussa ei ole epäilevyyttä’. Hän tietää, miten epäilevyys saa alkunsa. Hän tietää, miten ilmennyt epäilevyys hylätään. Hän tietää, miten hylätty epäilevyys ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Näin hän tarkkailee ilmiöitä ilmiöinä, joko sisäisesti tai ulkoisesti tai sekä sisäisesti että ulkoisesti. Hän tarkkailee ilmiöiden ilmenemistä, tarkkailee ilmiöiden lakkaamiista, tarkkailee sekä ilmiöiden ilmenemistä että lakkaamiista. Oivaltavuuden ja tarkkaavaisuuden seurauksena hänellä on selvä tietoisuus ’tämä on ilmiötä’. Hän elää riippumattomana, tarrautumatta mihinkään maailmassa. Juuri näin munkki elää tarkkaillen ilmiöitä ilmiöinä.”
4.b. Viisi tarrautumisen ilmiöryhmää
”Edelleen, munkit, munkki tarkkailee viiden tarrautumisen ilmiöryhmän ilmiöitä ilmiöinä. Miten hän siis tarkkailee viiden tarrautumisen ilmiöryhmän ilmiöitä ilmiöinä?”
”Munkki tiedostaa: Tällainen on muoto, näin muoto syntyy, näin muoto häviää. Tällainen on tuntemus, näin tuntemus syntyy, näin tuntemus häviää. Tällainen on mielle, näin mielle syntyy, näin mielle häviää. Tällaisia ovat tahtomukset, näin tahtomukset syntyvät, näin tahtomukset häviävät. Tällainen on tajunta, näin tajunta syntyy, näin tajunta häviää.”
”Näin hän tarkkailee ilmiöitä ilmiöinä … Juuri näin munkki elää tarkkaillen viiden tarrautumisen ilmiöryhmän ilmiöitä ilmiöinä.”
4.c. Kuusi sisäistä ja kuusi ulkoista aistiperustaa
”Edelleen, munkit, munkki tarkkailee kuuden sisäisen ja kuuden ulkoisen aistiperustan ilmiöitä ilmiöinä. Miten hän siis tarkkailee kuuden sisäisen ja kuuden ulkoisen aistiperustan ilmiöitä ilmiöinä?”
”Tällöin munkki tietää silmän, tietää näkyvät muodot ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Hän tietää korvan, tietää äänet ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.’,
”Hän tietää nenän, tietää tuoksut ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Hän tietää kielen, tietää maut ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Hän tietää kehon, tietää kosketettavat kohteet ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Hän tietää mielen, tietää mielen kohteet ja tietää niiden aiheuttaman riippuvuuden. Hän tietää, miten vielä ilmenemätön riippuvuus saa alkunsa. Hän tietää, miten jo ilmennyt riippuvuus hylätään. Hän tietää, miten hylätty riippuvuus ei ilmene uudelleen tulevaisuudessa.”
”Näin hän tarkkailee ilmiöitä ilmiöinä … Juuri näin munkki elää tarkkaillen kuuden sisäisen ja kuuden ulkoisen aistiperustan ilmiöitä ilmiöinä.”
4.d. Seitsemän valaistumisen tekijää
”Edelleen, munkit, munkki tarkkailee seitsemän valaistumisen tekijän ilmiöitä ilmiöinä. Miten hän siis tarkkailee seitsemän valaistumisen tekijän ilmiöitä ilmiöinä?”
”Kun tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt tarkkaavaisuuden valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt dharmojen tutkimisen valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun tarmon valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on tarmon valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole tarmon valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole tarmon valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön tarmon valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt tarmon valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun ilon valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on ilon valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole ilon valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole ilon valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön ilon valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt ilon valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun rauhallisuuden valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on rauhallisuuden valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole rauhallisuuden valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole rauhallisuuden valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön rauhallisuuden valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt rauhallisuuden valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun keskittymisen (samaadhin) valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on keskittymisen valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole keskittymisen valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole keskittymisen valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön keskittymisen valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt keskittymisen valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Kun tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijä on hänessä, hän tietää ’minussa on tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijä’. Kun hänessä ei ole tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijää, hän tietää ’minussa ei ole tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijää’. Hän tietää, miten syntymätön tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijä saa alkunsa. Hän tietää, miten syntynyt tasapuolisen tyyneyden valaistumisen tekijä täydellistyy.”
”Näin hän tarkkailee ilmiöitä ilmiöinä … Juuri näin munkki elää tarkkaillen seitsemän valaistumisen tekijän ilmiöitä ilmiöinä.”
4.e. Neljä jaloa totuutta
”Edelleen, munkit, munkki tarkkailee neljän jalon totuuden ilmiöitä ilmiöinä. Miten hän siis tarkkailee neljän jalon totuuden ilmiöitä ilmiöinä?”
”Munkki oivaltaa todellisuuden mukaisesti kärsimyksen (epätyydyttävyyden). Hän oivaltaa todellisuuden mukaisesti kärsimyksen syyn. Hän oivaltaa todellisuuden mukaisesti kärsimyksen lakkaamisen. Hän oivaltaa todellisuuden mukaisesti tien kärsimyksen lakkaamiseen.”
”Näin hän tarkkailee ilmiöitä ilmiöinä, joko sisäisesti tai ulkoisesti tai sekä sisäisesti että ulkoisesti. Hän tarkkailee ilmiöiden ilmenemistä, tarkkailee ilmiöiden lakkaamista, tarkkailee sekä ilmiöiden ilmenemistä että lakkaamista.. Oivaltavuuden ja tarkkaavaisuuden seurauksena hänellä on selvä tietoisuus ’tämä on ilmiötä’. Hän elää riippumattomana, tarrautumatta mihinkään maailmassa. Juuri näin munkki elää tarkkaillen neljän jalon totuuden ilmiöitä ilmiöinä.”
”Munkit, todellakin kuka tahansa, joka harjoittaa näitä neljää tarkkaavaisuuden perustaa tällä tavoin seitsemän vuotta, voi odottaa jompaa kumpaa kahdesta tuloksesta: joko korkeinta oivallusta tässä elämässä tai, jos tarrautumista on vielä jäljellä, palaamattomuuden tilaa.”
”Munkit, ei seitsemää vuottakaan. Jos joku harjoittaa näitä neljää tarkkaavaisuuden perustaa tällä tavoin kuusi vuotta…viisi vuotta… neljä vuotta… kolme vuotta… kaksi vuotta… yhden vuoden, silloin hänen kohdallaan voidaan odottaa jompaa kumpaa kahdesta tuloksesta: joko korkeinta oivallusta tässä elämässä tai, jos tarrautumista on vielä jäljellä, palaamattomuuden tilaa.”
”Munkit, ei yhtäkään vuotta. Jos joku harjoittaa näitä neljää tarkkaavaisuuden perustaa tällä tavoin seitsemän kuukautta… kuusi kuukautta… viisi kuukautta… neljä kuukautta… kolme kuukautta… kaksi kuukautta… yhden kuukauden… puoli kuukautta, silloin hänen kohdallaan voidaan odottaa jompaa kumpaa kahdesta tuloksesta: joko korkeinta oivallusta tässä elämässä tai, jos tarrautumista vielä on jäljellä, palaamattomuuden tilaa.”
”Munkit, ei puolta kuukauttakaan. Jos joku harjoittaa näitä neljää tarkkaavaisuuden perustaa tällä tavoin seitsemän päivää, silloin hänen kohdallaan voidaan odottaa jompaa kumpaa kahdesta tuloksesta: joko korkeinta oivallusta tässä elämässä tai, jos tarrautumista on vielä jäljellä, palaamattomuuden tilaa.”
”Tämän takia sanottiin: ’Munkit, tämä on ainoa tie olentojen mielen puhdistamiseen, murheen ja valituksen voittamiseen, kärsimyksen ja mielipahan lakkauttamiseen, oikean menetelmän oppimiseen, nirvaanan todentamiseen – nimittäin neljä tarkkaavaisuuden perustaa.”
Näin puhui Mestari. Munkit hyväksyivät Mestarin sanat sydämessään iloiten.